Soitto terveyskeskuslääkärille. Lääkäri kertoi, että omaiseni asia ei etenisi ainakaan puoleen vuoteen, olipa muistitestin tulos mikä tahansa. Alzheimerin tautia nimittäin hoidetaan lääkkeellä, joka on kallis ja erityiskorvattava. Kela vaatii hakemukseen näytön muistiongelmien pahenemisesta – pelkät ongelmat eivät riitä. Alzheimer kun sattuu olemaan etenevä sairaus. Näyttö hankitaan seuraamalla tilannetta puolen vuoden välein.
Muistisairauksien diagnosointi on kuulemma muutenkin aina epävarmaa touhua, koska elävän ihmisen aivojen tutkiminen on vaikeaa. Lopullinen totuus sairauden laadusta selviää vasta potilaan kuoleman jälkeen avaamalla aivot. Eikähän sitä yleensä edes tehdä.
Jos olisin tiennyt silloin sen, minkä tiedän nyt, olisin kantanut omaiseni vaikka väkisin paikalliseen lääkärikeskukseen neurologian erikoislääkärille ja vaatinut aivojen magneettikuvausta. Mutta kun en tiennyt niin jäin odottamaan.
Eihän tilanne mitenkään pahalta vielä näyttänyt. On paljon vanhuksia, jotka eivät syystä tai toisesta pysty itse käymään kaupassa, ja tietenkin näkövammaiselle luetaan kirjeet ja hänen puolestaan hoidetaan paperiasiat. Muistihäiriöt eivät näkyneet arjessa oikeastaan millään lailla, koska ne naamioituivat omaiseni muihin ongelmiin. Hän oli myös taitava peittelemään muistamattomuuttaan, vaikka en sitä vielä silloin huomannut.
Aloin käydä omaiseni luona säännöllisesti kaksi kertaa viikossa ja lisäksi muulloin, jos oli erityinen aihe. Keskellä viikkoa vein ruokaa ja tarkistin, että radio ja tv toimivat. Lauantaisin kävin kaupassa, pesin pyykit, luin vähän lehteä, juteltiin ja nautittiin välipalaa. Omaiseni kävi omin päin fysioterapeutilla, kampaajalla ja jalkahoidossa. Veteraanien riennot ja ystävien tapaaminen kuuluivat myöskin hänen ohjelmaansa. Omaisellani oli lähes aina puhelinkeskustelu meneillään, kun menin omilla avaimillani sisään. Yhteydenpito ystäviin oli vilkasta. Sunnuntaisin hän käveli korttelin välin meille syömään.
Aika kului, vuosi vaihtui. Tuli helmikuu 2008 ja muistihoitaja teki kotikäynnin. Tulokset: MMSE 29/30 ja kellotaulu 6/6. Jälleen lähes täydet pisteet.
Esimerkiksi professori Sirkka-Liisa Kivelä on puhunut julkisuudessa jo pitkään siitä, ettei MMSE:tä ylipäätään pitäisi lainkaan käyttää perusterveydenhuollossa muistisairauksia epäiltäessä. Testi on kehitetty ja tarkoitettu jo diagnoosin saaneiden muistipotilaiden sairauden kehittymisen seurantaan. Se ei paljasta alkuvaiheen muistisairautta eikä varsinkaan koulutetuilla ihmisillä. Silti se oli aina ensimmäinen, mitä omaisenikin tapauksessa katsottiin.
Muistihoitaja teki myös CERADin, jota tällä hetkellä pidetään luotettavimpana alkuvaiheen Alzheimerin paljastajana. Omaiseni sai sanallisesta mieleenpainamisesta vain 71 % oikein. Se oli jo sentään tulos, ottaen huomioon, ettei hänellä ylipäätään OLLUT Alzeimerin tautia eli häntä testattiin väärän sairauden asteikolla, ja että hän oli verbaalisesti lahjakas. Hänen todellinen tautinsa oli jo pitkällä, mutta sen löytämiseksi ei tehty mitään. Etsittiin vain ja ainoastaan Alzheimeria.
Julkinen terveydenhuolto oli ilmeisen kykenemätön tunnistamaan mitään muuta muistisairautta kuin Alzheimerin, ja senkin viiveellä.
--
0 kommenttia:
Lähetä kommentti