Minä en tiennyt. Olisi ollut hyvä tietää.
Eräänä lauantaina omaiseni nimittäin kysyi, missähän hänen alushousunsa mahtavat olla. Hän ei löytänyt kaapista yksiäkään puhtaina. Yllään hänellä oli yhdet ja pyykkikopasta löytyi toiset, mutta minne kaikki muut olivat kadonneet?
En minä vain tiennyt. En ylipäätään ollut uhrannut omaiseni vaatetukselle ajatustakaan. En ollut edes purkanut vaatteita muuttolaatikoista, vaan sen oli tehnyt joko omaiseni itse tai sitten perheen nuori, joka avusti muuton tässä vaiheessa. En ollut kovinkaan hyvin perillä siitä, mitä omaiseni makuuhuoneen kaapinovien taakse kätkeytyi. Vielä.
Pengoin ja pengoin, mutta löysin vain parit lahkeelliset kalsarit, jotka näyttivät siltä, että niitä oli käytetty viimeksi 1950-luvulla. Ei siis auttanut muu kuin lähteä alushousuostoksille. Se oli yllättävän vaikeaa, kun omaiseni ainoa ohje oli, että osta sopivat. En ollut lainkaan tottunut ajattelemaan, mitä vanhempi rouva vaatteiltaan toivoo, ja luultavasti erehdyin myös kokonumerossa. Taisin ajatella, että pituus ja kokonumero korreloivat, mutta eihän se niin ole.
Onneksi omaiseni alkuperäisetkin alusvaatteet löytyivät lopulta. Kun hän oli "lomalla" palvelutalon intervallihoidossa, avasin kaikki kaapinovet. Selvisi, että omaiseni oli tunkenut silityslautakaapin täpötäyteen pyykkiä. Myös yhdestä eteisen kaapista löytyi iso mytty, jossa oli vaatteita ja lakanoita sekaisin. Siinä olivat kaikki ne pyykit, jotka omaiseni oli vuoden aikana kertonut silittäneensä ja viikanneensa kaappiin, kun lääkärit ja hoitajat sitä kysyivät.
Ennen joulua oli jo etsitty hattuja. Hankimme omaiselleni jopa joululahjaksi lahjakortin hattukauppaan, koska hän kertoi, ettei hänellä ollut yhtään hattua, vaan kaikki olivat kadonneet. Kahden viikon kuluttua hatut kuitenkin löytyivät kuin ihmeen kaupalla. En osaa sanoa, missä ne olivat piileksineet.
Kolmas mysteeri olivat omaiseni kengät. Pakkasin muutossa mukaan vähintään kaksi isoa pahvilaatikollista kenkiä: yhden avokkaita, toisen sandaaleja ja talvikenkiä. Muistan purkaneeni syksyllä monenvärisiä avokkaita kahteen pitkään riviin eteisen kaapin alahyllylle. Kun kevät koitti ja omaiseni halusi talvikenkien sijasta jälleen asuunsa sopivat pikkukengät, niitä ei löytynyt mistään. Tuo alahylly oli täynnä kynttilänpätkiä!
Kengät eivät koskaan löytyneet. Ostin omaiselleni mustat avokkaat, joita hän ehti käyttää muutaman kerran ennen, kuin siirtyi lopullisesti aamutossuihin.
--
0 kommenttia:
Lähetä kommentti