Kun dementti digiaikaan siirtyi

Omaiseni muutti sinä kesänä, jonka elokuussa Suomi siirtyi digitaalisiin tv-lähetyksiin. Hänen televisionsa oli vielä ihan iskussa, joten hankimme ja asensimme hänelle digoboksin. Valitsimme mahdollisimman yksinkertaisen mallin, jonka kaukosäätimessä ei olisi monta nappulaa. Oletimme, että hän selviytyisi muutoksesta – säilyihän sentään television kaukosäädin samana.

Näytin, miten tv avataan ja suljetaan ja miten kanavaa vaihdetaan. Ojensin nappikepin hänelle ja pyysin häntä tekemään samat manööverit.

– Luuletko, etten ymmärtänyt, hän ihmetteli. – Ei, kun ajattelin, että kun näet huonosti niin sinun kannattaa tunnustella nappuloita ja opetella liikeradat, niin ei tarvitse sitten edes katsoa keppiin, selitin.

Seuraavana päivänä kysyin, oliko hän katsonut televisiota. Ei ollut. Varmuuden vuoksi kokeilin, että kanavat ovat paikoillaan ja opastin nappikeppiruljanssin uudestaan: Ensin tv auki tästä vanhasta kaukosäätimestä, sitten loput tästä uudesta. – No kyllähän minä nyt sen osaan. En minä sentään aivan pöppääntynyt ole.

Seuraavalla käyntikerralla tv oli kiinni, enkä tullut kiinnittäneeksi asiaan huomota. Kun sitten myöhemmin puhelimessa kysyin, onko televisiosta tullut mitään mukavaa, hän kertoi, ettei toosa toimi. Riensin paikalle. Digiboksi oli sekaisin ja kanavat piti noutaa alusta asti uudestaan.

Sama toistui noin viikon välein, vaikka näytin joka kerta huolellisesti, miten tv avataan ja suljetaan oikein. Päättelin, että omaiseni paineli vääriä nappuloita silkkaa sokeuttaan. Tietenkään hän ei oppinut käyttämään uutta nappikeppiä, koska ei nähnyt sen numeroita ja muita merkintöjä.

Ratkaisimme ongelman ostamalla uuden television, jossa oli sisäänrakennettu digisovitin. Nyt oli vain yksi nappikeppi. Siinä oli iso punainen virtanappula, eikä omaiseni tarvinnut tehdä mitään muuta kuin painaa sitä. Tämä alkoikin sujua. Mutta sitten läheiseni alkoi ihmetellä ääneen, miten outoja ohjelmia televisiosta nykyään tulee. Ykkösen sijasta oli kanavana silloin useimmiten 11, mutta saattoi olla joku muukin. Hän oli onnistunut vaihtamaan kanavaa vahingossa, eikä osannut palata.

Myös radioon alkoi tulla vikaa. Radio oli ollut hänellä pitkään ja toiminut moitteettomasti, mutta nyt se eksyi tämän tästä oudoille aaltoalueille, eikä omaiseni osannut palauttaa sitä puhekanavalle.  Aluksi hän hälytti heti minut tai puolisoni apuun, mutta sitten paljastui, että radio oli ollut rikki jo yli viikon. Hän ei ollut tullut kertoneeksi.

Keuhkopolilta tuli kirje, jonka mukaan tuberkuloosia ei ollut. Mutta nyt oli siis ilmaantunut uusi oire: kyvyttömyys käyttää teknisiä laitteita.

Viimeinkin alkoi polttaa!

--

Oma tilanne:

Minusta tuntui aamulla, että laukustani puuttui jotakin. Puhelin, lompakko, kalenteri, avaimet, meikkipussi, läppäri. Kaikki mukana ja menoksi. Hississä huomasin, että virtalähde jäi. Onneksi se oli kotitalon hissi eikä työpaikan.

Onneksi muillakin pätkii:

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2012/02/07/anteeksi-unohdin-kaiken--patkiiko-sinullakin-toissa/201222546/139