Keblinger

Keblinger

Virkeä ja nuorekkaan oloinen rouva

| maanantai 20. helmikuuta 2012
Nyt oli muistitestit tehty kahdesti ja muistin heikkenemisestä oli näyttöä, joten oli aika mennä uudelleen terveyskeskuslääkärin pakeille. Reilussa puolessa vuodessa omaiseni kunto oli heikentynyt juuri sen verran, että en enää harkinnut kävelemistä vastaanotolle, vaan otimme taksin. Omasta mielestään hän olisi luonnollisesti jaksanut kävellä vaikka Ruissaloon asti, mutta turvauduin hätävaleeseen ja valittelin kiirettä. Ja kyllähän minulla olikin kiire töihin – saattoreissu vei puoli päivää työaikaa.

Käynti oli lyhyt ja noudatti samaa kaavaa kuin ensimmäinen. Lääkäri lupasi kirjoittaa omaiselleni lähetteen pään TT-tutkimukseen, jossa Alzheimerin tautiin liittyvien löydösten odotettiin tulevan esiin. "Tämän tutkimuksen perusteella konsultoidaan muistiasioista neurologia", kirjoitti lääkäri C-todistukseen, jolla oli tarkoitus hakea eläkkeensaajan hoitotukea.

Lääkäri luonnehti todistuksessa omaistani näin: "Varsin virkeä ja nuorekkaan oloinen rouva. Vastaanotolla ei tule esiin muistihäiriöitä. Tytär mukana vastaanotolla kertoo, että päivittäin toistelee asioita ja jonkin näköistä muistiongelmaa siis lisääntyvässä määrin jatkuvasti. Potilas pystyy syömään, pukeutumaan ja peseytymään itse, mutta tarvitsee päivittäistä apua asioiden hoitamisessa. Ei selviydy asioinneista kodin ulkopuolella."

Lääkäri mainitsee myös, ettei omaiseni pysty enää edes ystäville kahvia tarjoamaan. Tämä perustui  tapaukseen, jossa omaiseni havaitsi itsekin toimintakykynsä heikkenemisen. Yksi hänen ystäväpiireistään kokoontui vuorotellen lounaalla kunkin jäsenen kotona. Kun omaiseni vuoro jälleen tuli, hän kyseli (ensi kertaa) huolestuneena minulta, mitä hänen pitäisi tarjota. Suunnittelimme tarjottavat ja ostin ne edellisenä päivänä jääkaappiin. Kun sitten vierailupäivän iltana poikkesin hänen luonaan, hän kertoi hämmentyneenä, että kaikki oli mennyt aivan huonosti. Hän ei ollut osannut laittaa ruokia tarjolle, ja häntä oli nolottanut kovasti, kun vieraat olivat tehneet sen hänen puolestaan.

Omaiseni ei enää selviytynyt toimista, joissa oli useita vaiheita. Kun olisi pitänyt päättää, kattaako ensin pöydän vai leikkaako leivän ja mihin astiaan salaatti laitetaan, hän jähmettyi täysin eikä pystynyt toimimaan lainkaan. Tämä oli viimeinen kerta, kun ystäväpiirin kokoontuminen omaiseni luona ylipäätään onnistui. Sitä yritettiin vielä monasti myöhemminkin ja kerran jopa tilasin ruoat pitopalvelusta sitä varten, mutta omaiseni peruutti sen aina viime hetkellä, yleensä vedoten äkilliseen huonovointisuuteen.

--

Oma tilanne:

Kun aloitin tämän blogin, en hetkeäkään uskonut, että joka postaukseen riittäisi oma unohdus kerrottavaksi. Ei niitä nyt niin usein sattunut. Mutta niitähän tosiaan tapahtuukin lähes joka päivä!

Sekin on oma lukunsa, millaiset sattumukset tulkitsen unohduksiksi ja mitä en. Olen esimerkiksi koululaisesta asti muistanut numero (vuosiluvut ym.) huonosti, ja sen olen aina sallinut itselleni. "Ei sitä voi muistaa, se on numero!" on suustani usein kuultu lause.

Viime aikoina ovat myös nimet alkaneet kadota. Kun minulta kysytään henkilöstä, mieleeni tulee ensin kasvokuva. Ikään kuin minulla olisi muistissa pieniä kaappeja. Jotta muistaisin kuvaan liittyvän nimen,  minun täytyy käyttää muutama sekunti tai jopa minuutti avaimen etsimiseen ja kaapin oven avaamiseen. En aina muista edes läheisimpien työtovereideni koko nimiä, jos niitä kysytään, kun olen keskittynyt johonkin muuhun.

Tämän blogin pitämiselläkin alkaa olla jo kiire. Vuoden 2008 tapahtumia näyttää olevan melko vaikea muistaa, koska niihin ei liittynyt mitään dramaattista. Prosessi vain natkutteli hitaasti eteenpäin.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine