Byrokratian kukkasia: lausunto V ja väärä lomake

Tarinani siitä, mitä eroa on maistraatin määräämällä edunvalvojalla ja päämiehen itse valitsemalla edunvalvontavaltuutetulla, on varmaan muistissanne. Tiedätte asiasta enemmän kuin moni viranomainen, jonka pitäisi työnsä puolesta tietää nämä asiat ja opastaa kansalaisia byrokratian viidakossa. Niin merkillisen kirjelähetyksen sain tänään.

Sanoin omaiseni hoitokokouksessa sosiaaliohjaajalle ja laitoksen johtajalle selvällä suomen kielellä, että omaiseni on tehnyt edunvalvontavaltuutuksen ja valtuutettu olen minä, ja että mielestäni alkaisi ehkä olla aika vahvistaa valtuutus maistraatissa. Saman sanoin vielä erikseen hänen lääkärilleen. Lääkäri kiirehti asian hoitamista (koska maistraatissa aina kestää) ja lupasi kirjoittaa tarvittavan lausunnon.

Mutta mutta. Lausunnon tarkoitus -kohtaan hyvää tarkoittava lääkäri on kirjoittanut: "Lääkärin lausunto edunvalvojan määräämistä varten". Omaiselleni ei kuitenkaan ole tarkoitus määrätä edunvalvojaa. Sehän olisi juuri se maistraatin määräämä edunvalvoja, johon liittyvät byrokratian minä ja omaiseni halusimme välttää edunvalvontavaltuutuksella. Se, mitä nyt pitäisi maistraatissa tehdä, on edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen. Ihan eri asia kuin edunvalvojan määrääminen.

Saman virheen teki hoitopaikan toimelias sosiaaliohjaaja, jonka tehtäviin nimenomaan kuuluu auttaa asukkaiden omaisia asioinnissa muiden viranomaisten kanssa. Hän tarjoutui puhelinkeskustelussa jopa täyttämään lomakkeen puolestani ja toimittamaan sen maistraattiin.

Onneksi kieltäydyin, koska hän lähetti nyt minulle väärän lomakkeen. Lomake oli tietenkin Hakemus edunvalvojan määräämiseksi/Ilmoitus edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä. Lomake, jonka minä tarvitsen, on Hakemus edunvalvontavaltuutuksen vahvistamiseksi. Ihan eri asia. Miten mainiota, että osaan ihan itse käyttää nettiä ja ladata lomakkeen Maistraattien sivuilta.

Mielenkiintoista nähdä, kelpaako tuo väärä lääkärinlausunto. Saattaa hyvinkin kelvata, jos asiasisältö ratkaisee. Gerontologian erikoislääkäri nimittäin lausuu muun muassa seuraavaa:

"Alkukeskustelussa potilas oli sitä mieltä, että tytär hoitaa kaikki hänen asiansa, vihjeiden avulla potilas muistanut, että tytär asunut Amerikassa jo vuosia ja hänen asiansa hoitavat poika ja miniä. Potilas luottaa, että omaiset hoitavat hänen asiansa hyvin."

"Alzheimerin tautiin liittyvän muistin ja kognition aleneman vuoksi potilas on kykenemätön valvomaan etuaan ja huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista.... Ystävällisesti pyydän edunvalvojan määräämistä."

Mielenkiintoista on sekin, että erikoislääkäri pitää lausunnossa kiinni Alzheimerin tauti -diagnoosista, vaikka neurologi on todennut sen aivokuvien perusteella vääräksi vuonna 2010. Keskustelimme tästä puhelimessa, ja gerontologi vetosi siihen, että sairauksien hoito on samanlainen, mutta vain Alzheimer-lääke on erityiskorvattava. Alzheimer-potilaana omaiseni hoito tulee siten kaupungille halvemmaksi kuin vaskulaarinen dementia -potilaana. Olen ajatellut itsekseni jo aikaisemmin, että omaiselleni annettiin ehkä tahallaan väärä diagnoosi – hyvässä tarkoituksessa, jotta hän saisi lääkkeensä.

Tässä menee taas yksi tilasto vituralleen viranomaismääräysten takia. Kuinkahan monta muistisairasta on virheellisesti määritelty Alzheimer-potilaaksi vain siksi, etteivät samat lääkkeet ole korvattavia, jos ne määrätään eri taudin hoitamiseksi.  Se, että muistisairaudet ovat monimuotoisia ja vaikeita diagnosoida, mahdollistaa tämän. Kuten neurologi taisi sanoa, se, mikä muistisairaus henkilöllä on, selviää lopullisesti vasta ruumiinavauksessa.

--

Oma tilanne:

Muistan, että unohdin jotakin, mutten juuri nyt muista mitä. Lisään sen tänne sitten, kun muistan.

Seuraavana päivänä: muistin, että unohdin eilen ottaa aurinkolasit mukaan lähtiessäni työmatkalle, vaikka olin jo parina päivänä joutunut siristelemään silmiäni epämiellyttävästi. Eikä siinä kaikki: unohdin ottaa ne tänäänkin, vaikka tilanne oli täsmälleen sama.