Hoitotahto

En kantanut muistihoitajalle kaunaa, vaikka hän niin iloisesti aluksi julisti, että omaiseni muisti muka pelasi täydellisesti. Pidin hänet jatkuvasti ajan tasalla diagnosointiprosessin etenemisestä, koska oletin naiivisti, että sitten, kun diagnoosi tulisi (minähän tiesin, että se tulisi), hän ottaisi vastuuta omaiseni hoidon järjestämisestä.

Katin kontit. Ensimmäinen ja viimeinen, mitä hän teki, oli tulostamieni hoitotahtolomakkeiden täyttäminen yhdessä omaiseni kanssa. Tätä varten hän kävi omaiseni luona kertomatta ajankohtaa minulle, joten en voinut olla paikalla.

Hoitotahdossa omaiseni nimeää henkilöiksi, jotka ovat oikeutettuja tekemään päätöksiä hänen puolestaan, minut ja puolisoni. En osaa arvata, mistä puolisoni siihen pongahti. Hän ei ollut siihen mennessä osoittanut minkäänlaista kiinnostusta yhteisen omaisemme asioiden hoitamiseen, pikemminkin päinvastoin, enkä usko, että omaisellani oli tätä asiaa koskevia harhaluuloja. Olimme keskustelleet omaiseni kanssa hoitotahdon läpi useaan kertaan, eikä hän ollut koskaan maininnut puolisoani päätöksentekijänä puolestaan.  Epäilen, että muistihoitaja kirjoitti hänen nimensä lomakkeeseen silkkaa sovinnaisuuttaan.

Mielestäni olisi selkeämpää, että lomakkeessa mainittaisiin vain yksi nimi, mutta eipä sillä suurta merkitystä liene, etenkin, kun puolisoni on sittemmin ottanut yhä enemmän vastuuta omaisemme asioista. Tämä tapahtui kuitenkin vasta omaisemme päästyä laitoshoitoon.

Periaatteessa on mielestäni epäilyttävää, että muistisairas tekee hoitotahdon sellaisen ihmisen kanssa, joka ei tunne häntä hyvin. Ainakin minun omaiseni kunto ja tahto vaihtelivat päivästä toiseen paljonkin. Olisi ollut täysin mahdollista, että muistihoitaja olisi tullut paikalle päivänä, jolloin omaiseni ei toivonut muuta kuin pääsevänsä mahdollisimman pian laitokseen. Toisaalta en osaa sanoa, minkä verran itse vaikutin hoitotahdon muotoiluun.

Omaisemme kertoo kuitenkin hoitotahdossaan haluavansa olla kotihoidossa mahdollisimman pitkään. Jos hänen kuntonsa huononee, hän haluaa, että häntä hoidetaan hoitokodissa, ja mainitsee läheisen paikan.

Kenties olennaisin kohta, se, jota varten hoitotahdot tehdään, on se, jossa omaiseni toteaa, ettei häntä saa elvyttää, mikäli se lääketieteellisesti arvioiden johtaisi hänen kuolinprosessinsa ja kärsimystensä pidentämiseen. Tähän kohtaan hankittiin vielä erikseen terveydenhoitajan nimikirjoitus. Muutoin hoitotahdon todistajana on muistihoitaja.

Kun omaiseni siirtyi pitkäaikaissairaanhoidon yksikköön ja vein sinne häntä koskevia papereita, hoitaja ilahtui selvästi tiedosta, että omaisellani on hoitotahto. Hän sanoi jotakin siihen suuntaan, että se helpottaa heidän työtään hyvin paljon sitten, kun omaiseni elämä on lopuillaan. Heidän ei tarvitse ihmetellä, mitä he saavat tehdä ja mitä eivät, ja kuka päättää.

Oma tilanne:

Nyt en ole unohdellut mitään ihmeempää, kun en ole mitään ihmeempää tehnytkään.