Keblinger

Keblinger

Kansainvälistä byrokratiaa

| sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Omaiseni asioita hoitaessani tuli aika monta kertaa mieleen kysymys, miten hän olisi itse pärjännyt, mikäli olisi saanut pitää muistinsa. Olen tanssinut ennenkin paso doblea viranomaisten kanssa, mutta silti eteeni tuli aina vain uusia askelkulkuja. Kela ja veroviranomaiset ovat vielä suhteellisen selkeitä esimerkiksi vakuutusyhtiöihin verrattuna.

Voiton vie kuitenkin kansainvälisen järjestön eläkesäätiö, jonka maksama leskeneläke oli yksi omaiseni tärkeimmistä tulonlähteistä.

Elokuussa 2010 huomasin tiliotteista, että eläke oli lakannut tulemasta. Löysin omaiseni papereista dokumentin, jossa oli järjestön yhteystiedot. Onneksi mukana oli myös sähköpostiosoite, jonne saatoin kirjelmöidä selitystä kysyen – uskoin, että osaisin selostaa asian paremmin kirjallisesti kuin suullisesti. Asiallisessa vastauksessa kerrottiin, että omaiseni oli heidän tietojensa mukaan menehtynyt edellisenä talvena. Muutoin hän olisi palauttanut allekirjoituksellaan varustettuna erään tietyn lomakkeen numero se ja se, jonka he olivat lähettäneet lähes vuosi sitten ja toisen kerran noin puoli vuotta aikaisemmin. Tämä vuosittainen alkuperäinen allekirjoitus oli järjestön ainoa tapa selvittää, että edunsaajat olivat yhä hengissä.

Asia vaikutti helpolta hoitaa. Sain uuden lomakkeen sähköpostin liitteenä, tulostin sen, otin omaiseni allekirjoituksen ja lähetin paperin postissa New Yorkiin.

Lähettämättä jääneen alkuperäisen lomakkeen löysin vasta tänä vuonna omaiseni papereista. Lomake, joka oli samalla kirjekuori, oli repäisty auki sellaisesta kohdasta, ettei sitä enää voinut sulkea. Omaiseni ei ilmeisesti ollut enää tunnistanut erikoisen väristä ja muotoista kirjettä, vaikka sai samanlaisen joka vuosi. Tämä tärkeä lähetys oli myös onnistunut välttämään haukankatseeni, vaikka pidin jo silmällä omaiseni postia. Toinen lomake ei ole vieläkään löytynyt. Se oli luultavasti jaettu omaiseni entiseen osoitteeseen, eikä uusi asukas ollut viitsinyt palauttaa sitä postilaatikkoon.

Tarvittiin siis myös osoitteenmuutos. Herra R. C. kertoi, ettei hän valitettavasti voinut hyväksyä sähköpostilla antamaani uutta osoitetta,  koska se ei ollut järjestön virallisella lomakkella eikä siinä ollut omaiseni omakätistä, alkuperäistä allekirjoitusta. Hän osoitti kuitenkin moitteettoman palvelualttiutensa lähettämällä tämänkin lomakkeen minulle sähköpostissa.  Hän tähdensi, että tulostettu lomake tulee lähettää postissa, eikä se saa olla kopio. Omaiseni allekirjoituksen tulee ehdottomasti olla tunnistettavissa aidoksi.

Kun asia oli vielä kesken, omaiselleni tuli vanhaan osoitteeseen lähetetty kirje, jossa häntä pyydettiin ilmoittamaan tilinsä IBAN-numero eläkesäätiölle tiettyyn päivämäärään mennessä – IBAN-numerot otettaisiin käyttöön järjestössä tuolloin. Posti oli pyöritellyt kirjettä niin pitkään, että päivämäärä oli jo ohitse. Jälleen kirjelmöimään. Seuraavaksi sain postia  herra R.K.:lta.

R.K. ilmoitti, että sähköpostitse antamani tilinumero oli "either incorrect or wrong", eikä eläkkeen uudelleenmaksatusta aloitettaisi ennen kuin he saisivat oikean tilinumeron. Omaiseni tulisi lähettää heidän Geneven toimistoonsa omakätisesti allekirjoitettu kirje sekä lisäksi pankin antama todistus, jossa olisi pankin leima ja pankkivirkailijan omakätinen allekirjoitus.

Antamani tilinumero oli alunperinkin ollut aivan oikein. Pyysin silti omaiseni pankkineuvojaa tekemään todistuksen omaiseni tilinumerosta ja lisäksi kirjoitin kirjeen, jonka omaiseni allekirjoitti. Mutta tämäkään ei vielä riittänyt. Muutaman viikon kuluttua Genevestä tuli jälleen kirje, jossa pyydettiin vielä kerran oikeaa IBAN-numeroa, koska omaiseni antama oli heidän mielestään edelleen virheellinen, eikä eläkettä voitu sen perusteella maksaa.

Nyt olin neuvoton. Lisäksi olin sen verran harmissani, etten voinut enää täysin luottaa diplomaattisuuteeni. Jos vielä ottaisin yhteyttä herra R.K:hon, saattaisin hyvinkin luonnehtia häntä joko totaalisen epäpäteväksi tai ikäväksi kyykyttäjäksi, joka pyrki pidättämään omaiseni rahat itsellään, sekä hänen edustamaansa järjestöä aikansa eläneeksi, byrokraattiseksi dinosaurukseksi. Tämä olisi tuskin edistänyt omaiseni asiaa.

Olihan meillä perheessä parempikin diplomaatti. Selostin asian puolisolleni, joka otti käyttöön parhaan, saman järjestön kustannuksella hankitun Oxford-aksenttinsa ja soitti Geneveen. Puhelu kesti pari minuuttia. Mitään ongelmaa ei ollut koskaan ollutkaan, tilinumero oli luonnollisesti ollut koko ajan täysin oikein, ja he maksaisivat välittömästi omaiselleni sekä oikeuden että kohtuuden mukaan kuuluvat eläkkeet täysimääräisenä takautuvasti hänen tililleen.

Näin tapahtuikin.

En saa koskaan tietää, minkä takia nämä virkamiehet kyykyttivät minua ja omaistani. Enkä sitä, minkä takia puolisoni sai täydellistä palvelua.

--

Oma tilanne:


Puuhasin eilen illalla pyykkien kanssa samalla, kun katsoin elokuvaa. Siltin, mankeloin, viikkasin, vein kaappeihin. Huomasin, että puolisoni lähti sohvalta ja sanoi menevänsä jonnekin, mutta en kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota. Parin tunnin päästä aloin ihmetellä, minne hän oikein lähti. Lähetin pari tekstiviestiäkin hänen puhelimeensa.

Olisi kannattanut ensin tarkistaa makuuhuoneesta. Siellähän hän oli umpiunessa. Oli kuulemma sanonut menevänsä nukkumaan.


0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine