Keblinger

Keblinger

Mikseivät gerontologin kellot soineet?

| lauantai 21. huhtikuuta 2012
Lääkärikirja Duodecimissä julkaistiin 29.3.2012 artikkeli vaskulaarisesta dementiasta. Kun aikanaan pohdin omaiseni mahdollista diagnoosia, tuota artikkelia ei vielä ollut. Jos olisi ollut, olisin tunnistanut omaiseni sairauden välittömästi. Olettaisin, että ammattilaisten vastaavissa tietokannoissa samat tiedot olisivat olleet saatavissa jo aiemmin.

Kummastelenkin nyt kovasti, minkä takia ammattilaiset eivät tunnistaneet tautia – ei edes gerontologian professori, joka kirjoitti lausuntoonsa, että mitään merkkiä vaskulaarisesta dementiasta tai Lewyn kappale -taudista ei ilmene. Myös neuropsykologin olisi luullut joskus kuulleen vaskulaarisen dementian oireista. Omaiseni oireethan olivat aivan tyypilliset.

Näin neurologi Sari Atulan kirjoittamassa artikkelissa lukee:

Vaskulaarinen dementia on aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttama muistisairaus. Se on toiseksi yleisin muistisairauksien syy. Taudinkuva on monimuotoinen, ja joskus voi mukana olla myös Alzheimerin taudin piirteitä. Taustalla voi olla monia aivoverenkiertosairauksia, kuten aivoinfarktit, aivoverenvuodot tai aivojen syvien osien eli valkean aineen hapenpuutteesta johtuvat vauriot. Muistisairaudelle altistavat jopa niin sanotut hiljaiset aivoinfarktit, jotka ovat tulleet ilman havaittuja oireita. Noin neljäsosa ihmisistä sairastuu verenkiertoperäiseen muistisairauteen aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Tauti on aiheuttavien tekijöidensä vuoksi luonnollisesti yleisin vanhemmassa väestössä, miehillä se on jonkin verran yleisempi kuin naisilla.

Omaiseni aivoissa ei näkynyt merkkiäkään aiemmista aivoinfarkteista ja hän on sukupuoleltaan nainen. Se on totta. Mutta luetaanpa eteenpäin:


Verenkiertoperäisen muistisairauden taustalla ovat samat tekijät, jotka lisäävät sydän- ja aivoverisuonisairauksien riskiä: kohonnut verenpaine, korkea kolesterolitaso, diabetes, ylipaino, liikunnan vähäisyys, alkoholi ja tupakointi. Nämä lisäävät yllä mainittujen aivoverenkiertohäiriöiden riskiä, mikä puolestaan altistaa verenkiertoperäiselle muistisairaudelle.

Näistä taustatekijöistä omaisellani oli vain hieman kohennut kolesteroli ja viime aikoina myös liikunnan vähäisyys. Hänellä oli kolesterolilääkitys, mikä oli helppo huomata hänen potilastiedoistaan. Mutta sitten teksti jatkuu oireista:

Verenkiertoperäisen muistisairauden oirekuva eroaa Alzheimerin taudista sikäli, että muistihäiriöt eivät ole niin hallitseva piirre, vaan ainakin alussa toiminnanohjaus heikentyy muistia selvemmin. Lisäksi oireet eivät etene tasaisesti vaan usein portaittain ja välillä voi olla parempiakin päiviä. Oireet myös alkavat nopeammin Alzheimerin tautiin verrattuna, jopa päivissä tai viikoissa. Muisti- ja ajatustoimintoihin liittyvien oireiden lisäksi esiintyy usein muitakin neurologisia oireita vaurioituneiden aivoalueiden sijainnin mukaan, kuten kävelyn ongelmia, halvauslöydöksiä ja puheentuoton häiriöitä. Oireistot voivat vaihdella melkoisestikin, koska eri aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttamat puutosalueet voivat sijaita missä aivojen osassa tahansa ja myös niiden koko vaihtelee.

Luitte aivan oikein: KÄVELYN ONGELMIA. Omaisellani oli selviä ja helposti havaittavia kävelyn ongelmia. Hänellä oli ollut niitä jo vuosien ajan. Ne olivat itse asiassa hänen ensimmäiset oireensa. Otin ne puheeksi heti ensimmäisellä käynnillä terveyskeskuslääkärin luona, jolloin myös pohdin ääneen, että en ymmärrä, mistä ne johtuvat. Mielestäni asiasta oli puhetta aivan kaikkien omaiseni tavanneiden ammattilaisten kanssa, ja uskoisin, että kirjoitin siitä jokaiseen selostukseen, jossa omaisena kuvailin läheiseni oireita ja toimintakykyä.

Terveyskeskuslääkäri pani omaiseni kävelemään huoneessaan ja näki, miten horjuvaa menoa se oli. Veteraanikuntoutuksessakin asiaan kiinnitettiin huomiota. Mutta vasta neurologilla kellot soivat: hän näki heti omaiseni kävelystä, että hänen aivoissaan oli jotakin pahasti vialla.

Ja sitten tämä, että TOIMINNANOHJAUS HEIKENTYY MUISTIA SELVEMMIN. Omaiseni sai täydet pisteet muistitestistä, vaikkei enää osannut kattaa pöytää tai laittaa ruokaa. Eikö tämä ole toiminnanohjauksen heikentymä jos jokin? Meillä oli nimenomaan tästä puhetta muistihoitajan luona ensimmäisellä käynnillä: kysyin, eikö toiminnanohjauksen puolella näy heikkenemää, kun arkihavaintojeni perusteella odottaisin sellaista. – Jotakin pientä, mutta ei mitään huolestuttavaa, mutisi muistihoitaja.

Luetaanpa eteenpäin:

Verenkiertoperäinen muistisairaus jaetaan kahteen päätyyppiin sen mukaan, ovatko aivojen muutosalueet enemmän kuorikerroksella vai aivojen syvissä osissa.
Pienten verisuonitukosten, vuotojen tai muiden muutosten aiheuttama aivojen syvien osien tauti on yleisin, sitä sairastaa noin 60–70 % näistä potilaista. Tällöin oirekuvaan liittyvät puheentuoton häiriöt ilman sanojen löytämisvaikeutta, toispuoleiset halvausoireet, jotka voivat olla joko liike- tai tuntohermojen alueella tai molemmissa, sekä kömpelö kävely ja tasapainohäiriöt. Oireet voivat kuitenkin olla lieviä. Osalla potilaista esiintyy pakkoitkua ja -naurua. Älyllisten toimintojen hidastuminen on tyypillistä, samoin kuin yllä mainitut toiminnanohjauksen häiriöt. Tätä voisi yleiskielellä kuvata parhaiten tilanteeksi, jossa "hommat eivät suju", eli työt jäävät puolitiehen eivätkä hoidu oikein. Lisäksi voi esiintyä käytösmuutoksia. Muistihäiriöt eivät ole niin selkeitä kuin muissa muistisairauksissa.

Aivo- ja sydänperäisistä syistä mahdollisesti johtuvat suurten verisuonten tukokset saavat aikaan aivojen kuorikerroksen hapenpuutteesta aiheutuvia kuolioalueita. Tällöin oireina ilmenee eriasteista sanojen löytämisvaikeutta sekä usein toispuoleinen halvaus ja kävelyhäiriö, mukana voi olla myös näkökenttäpuutoksia. Älyllisten toimintojen puutokset ovat samantapaisia kuin niin sanotussa pienten verisuonten taudissa.

Niin. Siis KÄVELYN  ja TASAPAINON häiriöt ovat tyypillisiä tälle taudille. Ja nimenomaan niitä omaisellani oli. Eivätkä muistihäiriöt olleet yhtä selkeitä kuin muissa muistisairauksissa, ja senhän takia minua ei kukaan tahtonut uskoa, kun väitin, että omaisellani on jokin muistisairaus.

Lääkäri vain pohti, että voidaanhan omaiseni huimausta lähteä tutkimaan, mutta juuri koskaan sen syytä ei löydetä. Tyhmeliini! Tällä kertaa olisi löydetty! Vai eikö lääkäri tajunnut, että tasapainon häiriöt voivat potilaasta tuntua HUIMAUKSELTA. Tuon huimauksen takia omaiseni kieltäytyi liikkumasta. Miksei kukaan tajunnut, mihin se liittyi?

Omaiseltani kieltämättä puuttui täysin toinen tyypillinen oire, puheen tuottamisen vaikeus. Tai ainakin ammattilaisten mielestä se puuttui. On kuitenkin otettava huomioon, että omaiseni oli kielellisesti poikkeuksellisen lahjakas ja tottunut sanankäyttäjä. Kun kysyin tätä häneltä itseltään, hän sanoi suoraan, ettei enää löydä sanoja yhtä helposti kuin aiemmin. Hänellä siis oli puheen tuottamisen vaikeuksia, mutta hänen lähtötasonsa oli niin korkea, että siitä saattoi tulla reippaastikin alaspäin ennen, kuin kukaan ulkopuolinen huomasi sitä.

Sitä paitsi "oireet voivat vaihdella melkoisestikin". Eli lääkäreiden olisi pitänyt tietää, että nimenomaan tämä tauti on monimuotoinen eikä potilaalla välttämättä ole kaikkia sen oireita yhtä aikaa.

Luetaan eteenpäin:

Taudinkuva oireineen ja löydöksineen on usein tyypillinen. Usein ovat jo tiedossakin esimerkiksi aiemmat toistuneet aivoinfarktit. Diagnoosia varmistaa aivojen tietokone- tai magneettitutkimus, jossa nähdään merkit aiemmista aivoverenkiertohäiriöistä, eli useimmiten aivoinfarktien jättämiä arpia, sekä usein myös aivojen syvien osien laajat, yhteen sulautuneet muutosalueet. Päinvastoin kuin Alzheimerin taudin epäilyssä aivo-selkäydinnestenäyte ei hyödytä diagnoosissa, koska siinä ei ole juuri tälle taudille tyypillisiä muutoksia.

Niin. Omaiseni taudinkuva on mielstäni riittävän tyypillinen, että se olisi ollut mahdollista ammattilaistenkin tajuta, kun se amatöörille on aivan ilmeinen. Omaiseni magneettikuvassa ei tosin näkynyt aivoinfarktien aiheuttamia arpia, mutta sen sijaan "aivojen syvien osien laajat, yhteen sulautuneet muutosalueet".
Mitäs hoidosta sanotaan?

Verisuoniperäiseen muistisairauteen ei ole olemassa toistaiseksi lääkehoitoa. Alzheimerin taudin lääkkeillä ei ole myyntilupaa vaskulaarisessa dementiassa, koska tutkimuksissa niillä saavutettu hyöty on ollut rajallista. Hoito keskittyy taustalla olevan aivoverenkiertosairauden uusiutumisen ehkäisyyn ja riskitekijöiden hoitoon. Muina hoitomuotoina käytetään yksilöllisen arvion mukaan kuntoutusta, esimerkiksi fysioterapiaa ja puheterapiaa. Parasta hoitoa on aivoverenkiertohäiriöiden ehkäisy, jossa pätevät vanhat hyvät elämäntapaohjeet tupakoinnin lopetuksesta, maltillisesta alkoholin käytöstä, kohonneen verenpaineen ja kolesterolin hoidosta sekä mahdollisen diabeteksen hyvästä hoitotasapainosta.

Niinpä. Fysioterapia auttaisi, tai olisi auttanut. Omaiselleni on muistaakseni neljä kertaa kirjoitettu lähete, jonka avulla hänen olisi pitänyt  saada fysioterapiaa veteraanikuntoutuksena, mutta asia ei ole koskaan edennyt. Viimeksi siitä oli puhetta häntä laitoksessa hoitavan lääkärin kanssa. Mitä sille nyt kuuluu, en osaa sanoa. Voimani eivät ole riittäneet tämän asian ajamiseen, eikä motivaatiokaan, kun tiedän, miten omaiseni kaikkeen liikkumiseen suhtautuu.

Uskoakseni ihan viime aikoihin asti kantona kaskessa on ollut se, ettei veteraanikuntoutusta ole myönnetty kotiin. Ja kun omaiseni ei enää pystynyt KÄVELEMÄÄN korttelin pituista matkaa fysioterapeutille, hän ei enää voinut saada fysioterapiaa, joka olisi harjoituttanut häntä KÄVELEMÄÄN. Idioottimaista tämäkin. Muistikuvani mukaan tätä säännöstä lievennettiin ihan hiljattain, mutta liian myöhään omaiselleni. Hänhän ei enää asu kotona. Ja tiedättekö, miksi hän sai laitospaikan? Koska hän ei pysty KÄVELEMÄÄN vessaan ja ruokapöytään!

Löysin tuon Duodecimin artikkelin noin tunti sitten. Olen tuohduksissani. Olin pitänyt suomalaisten lääkärien ammattitaitoa korkeana, mutta miten on mahdollista, ettei edes gerontologian professori tunnista vaskulaarista dementiaa, kun sen edessään näkee? Ei mahdu pieneen aivooni.

--

Oma tilanne:

Olen niin kuohuksissani, etten muistaisi, vaikka olisin unohtanutkin jotakin.


0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine