Potilas ei osaa kävellä. Suositus: reippailua ulkona!

Ollaan kesäkuussa 2010, ja omaisellani on uusi diagnoosi: vaskulaarinen dementia. Kunnallinen terveydenhoitojärjestelmä ei ollut vielä erityisemmin reagoinut edes hänen edelliseen diagnoosiinsa, Alzheimerin tautiin, ilmeisesti sen takia, että tietojen päivitys kaupunginsairaalasta terveyskeskukseen kesti tuhottoman kauan. Koska neurologi oli kuitenkin sitä mieltä, että kaikkien hoitavien tahojen tulee tietää uudesta diagnoosista, soitin terveysasemalle saadakseni soittoajan omaiseni omalääkärille. Nyt tutkimukset alkuun sysännyt lääkäri olikin vaihteeksi jälleen töissä eikä lomalla tai opintovapaalla, joten hänen luvattiin soittavan seuraavalla viikolla.

Tiedän muuten kunnan, jossa pääsee kuka tahansa soittaja tarvittaessa lääkärin vastaanotollekin samana päivänä kuin soittaa, eikä pelkästään saa lääkäriä puhelimeen. Se on tämä.

Lääkäri soittikin. Kun kerroin neurologin terveiset, hän alkoi kysellä omaiseni kävelystä, puheesta ja vessakäynneistä, joihin liittyviä ongelmia vaskulaarista dementiaa sairastavilla hänen tietojensa mukaan yleensä on. Hän kertoi, että vaskulaarisen dementian etenemistä voi periaatteessa hidastaa pitämällä huolta kolesterolitasosta, verenpaineesta, sokeritasapainosta ja verenkierrosta yleensä. Omaisellani oli jo kolesterolilääke, hänen verenpaineensa ei ollut koskaan ollut korkea ja myös sokeritasapaino oli hyvä. Koska hän ei myöskään tupakoinut eikä ollut liikalihava, ei mitään muuta ollut tehtävissä paitsi liikunnan lisääminen.

Omaiseni, entinen koulutettu liikunnanohjaaja, kuitenkin inhosi liikuntaa ja kieltäytyi siitä aktiivisesti. Hänellä oli nimittäin koko ajan se tunne, että pyörryttää ja kaatuu ihan kohta, vaikka miten tukevassa paikassa istuisi tai makaisi. Ilmeisesti hänen rappeutuneet aivonsa huijasivat häntä sillä tavalla. Eihän siinä tilanteessa tee mieli reippailla. Lääkäri teki kuitenkin omaiselleni lähetteen, jonka avulla hän voisi saada fysioterapiaa veteraanikuntoutuksena. Neurologi oli suositellut kävelyharjoituksia fysioterapeutin valvonnassa.

Otin yhteyttä myös muistihoitajaan, mutta hänestä ei ollut mitään hyötyä. Suositteli "tavallista ulkoilua"! Ihan kuin omaiseni olisi ollut mahdollista saada ulos tavallisesti ulkoilemaan. Jopa kampaajakäynti vaati puolentoista tunnin valmistelut, joiden aikana omaiseni vaati toistuvasti päästä nukkumaan.
--

Oma tilanne:

Olin vähällä pursottaa hammasharjalle ihonpuhdistusainetta, mutta en sitten pursottanutkaan. Kyllä hammastahna maistuu paremmalta.