Keblinger

Keblinger

Byrokratian kukkasia: mikä on verolippu?

5
| lauantai 29. syyskuuta 2012
Aloittelen parhaillaan omaiseni omaisuusluettelon täyttämistä - tähän asti olen vain kuivaharjoitellut. Mutta heti tuli tenkkapoo.

Täyttöohjeen ensimmäisellä sivulla sanotaan sanatarkasti näin: "Mukaan on liitettävä päämiehen verolipun jäljennös viimeksi toimitetetusta verotuksesta. Muista liitteistä mainitaan täyttöohjeen eri kohdissa."

Mutta mikä on VEROLIPPU?

Eihän sellaista ole olemassakaan. Ei sitä tunne edes verottajan oma nettisivusto vero.fi.

No, onneksi en ole eilisen teeren tyttö. Muistelen, että joskus viime VUOSITUHANNELLA sellaisia on lähetetty verovelvollisille. Siispä  ryhdyin arkeologisiin kaivauksiin.

Vuodelta 1999 todella löytyikin verottajan lähettämä paperi, jonka yläreunassa luki VEROLIPPU JA VEROTODISTUS.

Vertailemalla dokumentteja Sherlockinne saattoi päätellä, että maistraatti toivoo saavansa omaiseni VEROTUSPÄÄTÖKSEN vuodelta 2011.

Ensimmäinen perintöprinsessa olisi ollut ENNAKKOVEROLIPPU. Sellainenkin omaiselleni lähetetään vuosittain, mutta ilmeisesti sitä ei nyt haluta.

--

Oma tilanne:

Nyt sattui noloista noloin tilanne. Unohdin eilen illalla puolisoni ulos sateeseen. Ilman avaimia ja puhelinta.

Omaisuusluettelo - ja kopiokone laulaa!

0
| maanantai 24. syyskuuta 2012
Edunvalvojan tulee kolmen kuukauden kuluessa tehtävänsä alkamisesta antaa maistraatille luettelo päämiehensä varoista ja veloista. Omaisuusluettelo on salassa pidettävä, mutta tulkitsen nyt niin, että sen laatiminen ei ole. Tuskin monikaan tietää, mitä kaikkea siihen tarvitaan. Näin se menee:


1. Valtuuttaja. Tässä kohdassa annan omaisen nimen, osoitteen, henkilötunnuksen ja puhelinnumeron.

2. Valtuutettu. Tässä kohdassa annan omat yhteystietoni ja henkilötunnukseni. Lomakkeessa on tila kahdelle nimelle, koska vanhemmat ovat yleensä yhdessä lapsensa edunvalvojia.

3. Varat. Tässä kohtaa on ilmoitettava, onko omaisuus kenties edelleen omaiseni "vallinnassa".
  • Kiinteistöt. Nämä on yksilöitävä ja on ilmoitettava kiinteistötunnukset. Mukaan on liitettävä viimeisin KIINTEISTÖVEROLIPPU. On myös ilmoitettava, missä käytössä kiinteistöt ovat. Tilanteen mukaan mukana on oltava VUOKRASOPIMUS. Onneksi omaiseni ei omista kiinteistöjä, joten tältä kohdalta vältyin.
  • Asunto-osakkeet ja huoneistot. Osakkeista ilmoitetaan yhtiön nimi, huoneiston pinta-ala ja osoite sekä missä käytössä huoneisto on. Mukana pitää olla OSAKEKIRJAT, ISÄNNÖITSIJÄN TODISTUS TAI HUONEISTON KAUPPAKIRJA. Löysin helpoiten kauppakirjan - enpä olisi uskonut, että sitäkin vielä tarvitaan johonkin.
  • Muut arvopaperit.  Osakkeista ilmoitetaan niiden laji ja lukumäärä. Myös osuudet puhelinyhtiössä ja osuuspankeissa  yms. ilmoitetaan tässä kohtaa. Mukana pitää olla ARVOPAPERISÄILYTYKSEN PITÄJÄN TODISTUS tai muu ASIAKIRJASELVITYS omaisuudesta. Omaisellani on kahta lajia osakkeita, joista sain hänen pankistaan ARVOPAPERIOTTEEN. Lisäksi hänellä on säästöjä sijoitusrahastossa. Tätä koskien sain pankista erillisen aanelosen RAHASTOSALKUN sisällöstä. Osuustoimintaan omaiseni ei osallistunut, ja hänen puhelinosakkeensakin ilmeisesti oli myyty takavuosina.
  • Osuudet kuolinpesissä.  Kuolinpesästä pitää ilmoittaa vainajan nimi, kotikunta, syntymä- ja kuolinaika. Päämiehen osuus kuolinpesästä ilmoitetaan murtolukuna ja lisäksi ilmoitetaan lukua vastaava arvo. Mukaan pitää liittää  PERUKIRJA JA PERINTÖVEROLIPPU. Lisäksi pitää ilmoittaa, onko kuolinpesän jakaminen vireillä ja kenen hoidossa pesä on. Perukirja löytyi, mutta muuten tämä kohta aiheuttaa harmaita hiuksia. Omaiseni on perukirjan mukaan edesmenneen miehensä kuolinpesän osakas, mutta mikä hänen osuutensa jakamattomasta kuolinpesästä mahtaa olla prosentteina ja arvona? Katsotaanko, että kuolinpesä sisältää molempien puolisoiden omaisuuden? Ei kai sentään? Jos sisältäisi, olisi helppoa sanoa että omaiseni osuus on 50 % ja kahden perillisen kummankin 25 %. Mutta onko omaiseni osuus nyt siis nolla prosenttia? Ja entä perintöverolippu - eihän omaiseni ole maksanut perintöveroa, kun ei hän ole mitään perinytkään. Miksi muiden perillisten perintöveroliput pitää liittää mukaan, vai pitääkö? Toista niistä ei edes löytynyt, toinen sattumoisin on tallessa, vaikka verin virallinen maksaja ei edes asu Suomessa. Täytynee pirauttaa maistraattiin ja kysyä neuvoja. Ja kenenkäs hoitoon tämä kuolinpesä nyt sitten ilmoitettaisin? Tähän asti se on ollut virallisesti omaiseni hoidossa. Minun hoidossani se ei voi olla, koska en ole pesän osakas. Puolisoni ei voine sitä hoitaa, koska hänet on ohitettu perinnöstä testamentilla. Ulkomailla asuva osakaskaan ei ole kovin kätevä asiainhoitaja. Ainoa mahdollisuus on omaiseni kotimaassa asuva lapsenlapsi, joka myös on testamentin nojalla pesän osakas. Käytännössä hän ei tule ikinä panemaan tikkua ristiin tämän asian eteen. Taas käy samoin kuin yleensä: virallisesti asia kuuluu jollekin muulle, käytännössä minä hoidan. Mitähän pahaa minä olen tehnyt edellisessä elämässä, että Karman laki nyt leväyttää tämän kaiken eteeni?
  • Osuudet yhtiöissä/yrityksissä. Tässä ilmoitetaan päämiehen osuudet yrityksissä murtolukuina ja panoksen arvona. Mukaan on liitettävä TILINPÄÄTÖSASIAKIRJAT. Tämänkin voin onneksi sivuuttaa.
  • Pankkitilit ja säästövakuutukset.  Tässä on ilmoitettava pankkitilien tilinumerot, ja mukana on oltava SALDOTODISTUKSET TAI TILIOTTEET, jotka ilmoittavat tilien saldot edunvalvonnan alkamispäivänä. Tätä varten sain pankista TIEDOT EDUNVALVOJALLE -otsikoidun paperin. Omaiseni säästövakuutuksesta jouduin pyytämään TILIOTTEEN eriksen, mutta sekin minulla nyt siis on.
  • Muut saatavat. Tässä ilmoitetaan päämiehen muut saaatavat, joista kerrotaan velallisen nimi, saatavan peruste ja onko päämiehelle annettu vakuus. Ja näistä tietenkin ASIAKIRJASELVITYS. Tämän skippaan.
  • Käteinen raha.  Tässä ilmoitetaan edunvalvojan hallussa olevat päämiehen käteiset rahat, myös ulkomaan valuutat. Hallussani ei ole omaiseni käteisvaroja. Hänellä lienee muutama seteli lompakossaan, mutta sitä ei kai tässä tarkoiteta.
  • Irtaimisto. Irtaimistoa, jolla ei ole sanottavaa rahallista arvoa tai erityistä arvoa päämiehelle, ei tarvitse yksilöidä. Tarvittaessa on kuitenkin laadittava erillinen LUETTELO. Autot ja muu rekisteröity irtaimisto ilmoitetaan tässä. Omaiseni ehti myydä antiikkikalustonsa muuttaessaan pienempään kotiin, joten tässä tuskin tarvitsee ilmoittaa mitään ihmeempää. Omaiseni kotihan on jo lähes tyhjä. Olemme päättäneet tulkita, että omaiseni tiesi, mitä teki, kun antoi meille luvan säilyttää osa tavaroista seuraavaa sukupolvea varten varmemmassa paikassa ja lahjoittaa loput pois. Hänen anteliaisuudestaan on niin paljon pitäviä todisteita, ettei tuo käytös ole mitenkään ristiriidassa hänen parempien päiviensä toimintatapojen kanssa. 
4. Velat
  •  Pankkilainat ja annetut vakuudet. Tämän voin sivuuttaa - omaiseni ei ollut velkaa. Muutoin tässä pitäisi ilmoittaa lainan suuruus ottohetkellä, jäljellä oleva pääoma ja laina-aika, mitä tarkoitusta varten laina on otettu jne. ja tämä tietenkin pitää todistaa ASIAKIRJOILLA.
  • Muut velat ja annetut vakuudet. Ilmoitetaan myös maksamattomat laskut. En usko, että omaisellani olisi ollut tuona päivämääränä maksamattomia laskuja, koska minulla on tapana maksaa laskut melkein heti. Jos olisi, niistä pitäisi olla todisteet.
  • Takaukset ja muut vastuut. Tässä pitäisi selostaa taatut lainat ja niiden maksusuunnitelmat. Ei koske minua.
5. Toistuvat tulot. Ilmoitetaan vuositasolla.

  • Kuluvan vuoden palkka- ja eläketulot. Näistä ilmoitetaan maksajat ja mukaan liitetään ASIAKIRJAT, joista selviävät eläkkeen määrät. Lisäksi on ilmoitettava, ovatko summat brutto vai netto. Tässä pitää taas käydä läpi omaiseni kaikki 7 eläkettä. Tilaa on neljälle eläkkeelle.
  • Vuokratulot. Liitteeksi VUOKRASOPIMUS. Tulot ilmoitetaan bruttona. Ei koske minua.
  • Osinkotulot. Ilmoitetaan edellisen vuoden tulot tai arvio kuluvan vuoden tuloista. Tämän ajattelin todistaa omaiseni VEROTODISTUKSELLA.
  • Korkotulot. Ilmoitetaan edellisen vuoden tulot tai arvio kuluvan vuoden tuloista. Aion tehdä samoin kuin edellä, ellen sitten löydä pankin ilmoitusta verotuloista. Tämä asia on vielä hoitamatta.
  • Muut tulot. Ilmoitetaan muut toistuvat tulot, kuten tuet ja avustukset. Ei koske minua. Vai pitäisikö omaiseni rintamalisä ilmoittaa tässä?

5. Toistuvat menot
  • Hoitomaksut. Mukaan on liitettävä SOPIMUS TAI LASKU, josta selviää maksun saaja, peruste tai määrä. Tämä on helppo, kaupungin talouspalvelukeskuksen lähettämä lasku pitkäaikaissairaanhoidosta riittää.
  • Vuokramenot ja yhtiövastikkeet. Mukaan on liitettävä VUOKRASOPIMUS. Minä liitän kuitenkin vain omaiseni asunto-osakeyhtiön SUORAVELOITUSILMOITUKSEN, josta yhtiövastike ilmenee.
  • Velanhoitomenot. Ilmoitetaan korot ja lyhennykset. Ei koske minua.
  • Muut menot. Ilmoitetaan esimerkiksi kodinhoitopalvelut, vakuutusmaksut, kiinteistöverot. Omaiseni KOTIVAKUUTUKSEN ja SÄHKÖN PERUSMAKSUN voisin kenties ilmoittaa, jos löytäisin LASKUT.
6. Lisätiedot
  •  Päämiehen asuminen ja muu huolto. Tässä selostetaan, miten päämies asuu ja kuka hänestä huolehtii. Lisäksi pitää arvioida hänen käyttövarojen tarpeensa per kuukausi. Mielestäni omaiseni käyttövarojen tarve on kutakuinkin nolla. Mihin hän edes voisi tarvita rahaa? Konjakkiin, karkkiin ja hedelmiin? Viemme ne hänelle mielellämme lahjoina. Kenties silmänlumeeksi pitää kuitenkin ilmoittaa tässä jotakin?
  • Vireillä olevat asiat. Tässä ilmoitetaan oikeustoimet ja päämiehen asumiseen ja huoltoon liittyvät asiat, jotka ovat vireillä. Tällainen voisi olla vaikkapa asunnon myyntihanke. Kohta ei kuitenkaan koske minua.
  • Muita tietoja. Tässä ilmoitetaan, jos olen vaikkapa vuokralla omaiseni asunnossa tai olen hänelle velkaa. En ole.
  • Valtuuttajan omaan käyttöön jätetty muu omaisuus kuin pankkitilit.  Tässä kai ilmoitetaan hänen lompakossaan oleva käteinen. Jos hän asuisi vielä kotona, tilanne olisi ehkä toinen, mutta tällä hetkellä omaiseni käytössä ei ole muutamaa vaatekappaletta enempää omaisuutta.
7. Valtuutetun vakuutus. Lopuksi ilmoitan, että antamani tiedot ovat oikeat enkä ole jättänyt tahallisesti mitään mainitsematta.

Melkoinen nivaska!

Vielä pitäisi tietää, pitääkö se viedä henkilökohtaisesti maistraattiin.

Oma tilanne:

Unohdin nämä paperit koko viikonlopuksi työpaikalle unohdettuani ensin perjantaina ottaa kopiot.

Väärä numero, hyvä rouva!

0
| torstai 20. syyskuuta 2012
Kirjoitan tätä jonottaessani kansainvälisen pankin asiakaspalvelunumeroon.

Omaisellani on säästöhenkivakuutus pankkiryhmän vakuutusyhtiössä. Pankki lähetti minulle asiallisesti tiedot omaiseni tileistä ja omistuksista, mutta kehotti ottamaan suoraan yhteyttä xx Henkivakuutus Suomi Oy:hyn, kun tarvitsen tietoja omaiseni vakuutuksista. Numerokin annettiin.

Numero vain oli väärä.

Soitin sinne, ja sain vastauksenkin. Rouva kertoi, että numero on to-del-la vanha eikä enää käytössä. Hän kertoi uuden numeron.

Tämä uusi numero on pankin yleisistä yleisin palvelunumero, jonka jonossa nyt siis istun.
--
Jaaha, nyt asiaa selvitellään. Georgia in my Mind soi.
--
Asiakaspalvelija, simpsakka nuorimies, kysyi, olenko saanut jo muut saldotodistukset. Kerroin kyllä saaneeni ne, enää tieto henkivakuutuksen saldosta 21.8. puuttuu.

Siispä selvitellään lisää. Biisi vaihtui.
--
Asiakaspalvelija lupasi laittaa vakuutusyhtiöön VIESTIÄ, että tarvitsen tuon todistuksen. Jään odottelemaan postiluukun kolahtamista.


Dementti erotettiin rahoistaan

0
| lauantai 15. syyskuuta 2012
Uuden edunvalvojan (ja myös edunvalvontavaltuutetun, kuten minun)  pitää kolmen kuukauden kuluessa tehtävän antamisesta antaa maistraatille luettelo päämiehen varoista ja veloista. Tätä varten maistraatti lähettää viisisivuisen lomakkeen ja nelisivuisen täyttöohjeen.

Aloitin tietojen hankinnan ottamalla yhteyttä omaiseni henkilökohtaiseen pankkineuvojaan. Hän kertoi, että minun pitää toimittaa hänelle kopio maistraatin päätöksestä. Sen perusteella pankki lähettäisi minulle kaikki heidän hallussaan olevat, edunvalvojan tarvitsemat tiedot automaattisesti.

Muutaman päivän kuluttua pankkineuvoja soitti minulle tiedustellen, jäisikö omaiselleni tilinkäyttöoikeus omaan pankkitiliinsä. En ollut tullut lainkaan ajatelleeksi asiaa. Kävelin parhaillaan torin poikki, kun ajattelin ääneen puhelimessa, että siitä tuskin olisi mitään haittaakaan, eihän hän oikeuttaan käyttäisi kuitenkaan. Pankkineuvoja halusi tietää, pystyykö omaiseni käymään pankissa. Totesin, että ei missään tapauksessa. –  Entä käyttääkö hän vielä pankkikorttia? – Ei, en usko, että hän olisi käyttänyt sitä enää pariin vuoteen.

Pankkineuvojan mielestä tällaisessa tilanteessa on parempi lakkauttaa tilinkäyttöoikeus ja pankkikortti kokonaan. Hän kertoi, että joskus päämiehelle jätetään esimerkiksi oikeus nostaa  tietty summa kuukaudessa itse tai oikeus käyttä jotakin tiliä. Omaiseni luovutti kuitenkin kaikki raha-asiansa minulle jo kotona asuessaan. Hän ei tietääkseni tarvitse laitoksessa rahaa mihinkään. Oletan, että jos hänen lompakossaan laitokseen muuton hetkellä olleet rahat olisivat kuluneet loppuun ja hän tarvitsisi lisää, minulle olisi kerrottu siitä. Olisin siirtänyt rahaa hänen tililtään omalle tililleni, nostanut käteisen pankkiautomaatista ja vienyt omaiselleni laitokseen.

Paperipinkka tuli pankista eilen.

Ensimmäisessä paperissa kerrotaan, että omaisellani on pankissa talletustili, ja mainitaan sen saldo. "Tilin käyttö estetty päämieheltä 12.9.2012." Lisäksi mainitaan tiliin liittyvät palvelut.

Toinen paperi on arvopaperiote, jossa kerrotaan omaiseni osakeomistukset ja niiden markkina-arvot.

Kolmannella paperilla kerrotaan hänen sijoitusrahasto-osuutensa markkina-arvo.

Neljäs paperi luettelee hänen suoraveloitussopimuksensa. Olettaisin, että ne jatkuvat sellaisenaan, vaikkei omaisellani enää ole tilinkäyttöoikeutta. Toivottavasti näin on.

Viidennellä paperilla lukee, että "tiedostojemme mukaan asiakkaalla on vakuutuksia/sijoitusia xxx henkivakuutusyhtössä. Tarvitessanne näitä tietoja, pyydämme teitä ystävällisesti lähettämään tiedustelun osoitteella xxx."

Saatekirjeessä kerrotaan, että pankki on estänyt päämieheltä oikeuden käyttää tilejään ja niihin liitettyjä tilinkäyttövälineitä. Mahdollisten luotto- ja pankkikorttien käyttö on estetty varoituksella. Päämiehen käytössä ollet kortit pyydetään palauttamaan pankkiin.

--

Oma tilanne:

Dementin lapsenlapsi kävi puolestani viikko-ostoksilla, kun olin sairaana. Sängyn pohjalla ei voi tietää, mitä tuoretta kaupassa on tarjolla, joten annoin ostoslistan lisäksi suullisia ohjeita. Nuoriso ehti kuitenkin kauppaan mennessä unohtaa ohjeet. Minä puolestani unohdin, että puhelimeni oli jäänyt äänettömälle. Ihan hyvät ostokset tuli, joskin melko runsaat: varmuuden vuoksi mukana oli kaikki, minkä olin maininnut edes sivulauseessa.

Milloin pääsen kotiin?

0
| sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Tänään omaisellani oli huonompi päivä. Hän oli parhaillaan aterialla, kun puolisoni meni häntä tapaamaan. Omaiseni luuli olevansa kutsuilla ja kysyi, milloin pääsee kotiin lepäämään. Sitten hän halusi tietää, missä hän on, ellei hän olekaan vieraisilla. Kuullessaan olevansa vanhainkodissa hän totesi: "No sitten olenkin ihan oikeassa paikassa." Dementti omaiseni halusi määrätietoisesti mennä nukkumaan ja hätisti puolisoni tiehensä. Kello oli noin 17.

Oma tilanne:

Muistin yhtäkkiä, että olen unohtanut vastata Kelan tiedusteluun tilinumerosta. Vastausta varten tarvitaan edunvalvontavaltuutuksen kopio, jonka tietenkin olen myös unohtanut ottaa.

Mitä dementti tahtoo?

0
| lauantai 8. syyskuuta 2012
Vanhusten hoidosta on keskusteltu vilkkaasti tiedotusvälineissä ja varmaan kaduilla ja toreillakin jo keväästä asti. On pohdittu laitosten henkilökuntamitoitusta ja muistutettu, että valtaosa vanhuksista asuu kotona ja tarvitsee palveluja sinne. Dementin omaista keskustelu on koskettanut vain vähän. En koe akuuttia tarvetta nousta barrikadeille sitovan hoitajamitoituksen puolesta sen paremmin laitos- kuin kotihoidossakaan. Minua askarruttavat muut asiat.

Minua askarruttavat kysymykset ikääntyneen itsemääräämisoikeudesta sekä hoivan yksilöllisyydestä ja sen rajoista. On houkuttelevaa ajatella, että ihminen säilyy yksilönä korkeaan ikään saakka, ja siksi häntä tulisi hoitaa yksilöllisesti, hänen oman tahtonsa mukaan. Vai onko sittenkin olemassa jokin raja, jonka jälkeen yksilöllisyys katoaa ja ihminen voidaan hoitaa samoin kuin muut saman laarin vihannekset? Onko oikeus itsemääräämisoikeuteen vain niillä, jotka pystyvät itse huolehtimaan itsestään, ja muille riittää se, että paikalla on puolikas hoitajaa?

Sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan Etenen terävä pää osallistui keskusteluun perjantaina Helsingin Sanomien mielipideosastolla. Markku Lehto, Raimo Sulkava ja Päivi Topo kirjoittavat, että iäkkäillä on samat oikeudet hyvään elämään kuin meillä muillakin. He kertovat, että tutkimusten mukaan toimintakykyä voidaan kohentaa vielä hyvinkin iäkkäänä. Silti hoito perustuu usein toimintakyvyn puutteille eikä jäljellä olevia kykyjä oteta huomioon.

Niinpä. Dementin hoidon tarpeen näytti määrittelevän se, että häneltä menivät jalat alta ja kakat pöksyyn. Sillä hetkellä hänet niputettiin yhteen muiden samanlaisten kanssa. En valita: hän tarvitsi sen hoitopaikan, jonka sai. En osaa myöskään suoralta kädeltä sanoa, mitä hänen kykyjään olisi pitänyt tai pitäisi nyt ottaa huomioon hoidon suunnittelussa.

Lehto, Sulkava ja Topo vaativat, että apua ja tukea tarvitsevan ihmisen mielipiteet ja toiveet pitää selvittää ja toimia niiden mukaan. Tätä varten hän tarvitsee riittävästi tietoa tilanteestaan.

Aivan aiheellisesti he huomauttavat, että mitä heikommat tiedonkäsittelykyvyt ihmisellä on, sitä suurempi houkutus muilla on tehdä päätökset hänen puolestaan.

"On ihmisarvon mukaista selvittää ihmisen oma tahto, vaikkei hän osaisi sitä itse ilmaista. Tuettua päätöksentekoa onkin kehitettävä esimerkiksi laajentamalla edunvalvontavaltuutusta."

Kirjoituksessa ei kerrota, millaista laajennusta tarkoitetaan. Kehotetaanko ihmisiä kirjaamaan nykyistä yksityiskohtaisemmin paperille jo etukäteen, mitä he haluavat puolestaan päätettävän sitten, kun eivät itse siihen kykene? Tätä ei voi kuin kannattaa. Toisaalta (vähäisen) kokemukseni mukaan terveen ihmisen voi olla vaikeaa mieltää, mitä hän voi haluta sairaana. Eihän tarvitse sairastua kuin flunssaan, niin prioriteetit muuttuvat. Virkistyksen ja vilinän sijasta alkaa kummasti kaivata lepoa, rauhaa ja hiljaisuutta. Joku voi kirjata edunvalvontavaltuutukseen, että hänet pitää vanhanakin viedä edunvalvontavaltuutetun toimesta vähintään kerran kuussa oopperaan tai rock-konserttiin. Mutta eikö ole mahdollista, että sairaus vie häneltä kyvyn nauttia tämänsorttisesta ulkoilutuksesta? Entä, jos hän oikeasti haluaakin vain pysyä turvallisten seinien sisäpuolella ja ahdistuu heti, kun kodin tai hoitopaikan ulko-ovi loksahtaa hänen takanaan lukkoon? Mutta valtuutetun on silti toimittava, kuten hän parempina päivinään määräsi?

Vai tarkoitetaanko ehkä, että edunvalvontavaltuutus tulisi voimaan jo paljon ennen kuin ihminen menettää kykynsä päättää asioistaan? Vanhuksella olisi edunvalvoja, joka vahtisi, että viranomaiset selvittävät vanhuksen oman tahdon päättäessään esimerkiksi, mitä kunnallisia palveluja tämä saa. Olisi joku, jolla on oikeus puhua ikäihmisen puolesta. Olen kyllä kokenut, että omaisia kuunnellaan varsin hyvin jo nyt. Ongelma on enemmänkin se, ettei vanhuksen todellisista toiveista saada tolkkua.

Käsitykseni ikäihmisistä ja heidän tarpeistaan perustuu vain yhteen esimerkkiin, sen verran kaukaa seurasin esimerkiksi omien isovanhempieni haurastumista. En siis ole millään muotoa alan asiantuntija. Kunhan ajattelen itsekseni.

Mutta sitä vaan mietin, että miten ihmeessä muistisairaan mielipiteet ja toiveet selvitetään? Olen varma, että sitä kyllä yritetään laitoksessa, jossa omaiseni asuu. Mutta saadaanko mitään selville, vai päätetäänkö asioista hänen puolestaan?

Täytin hänen sinne mennessään monisivuisen lomakkeen, jossa kysyttiin hänen mieltymyksistään ja kiinnostuksen kohteistaan. Tein parhaani, mutta hänen mieltymyksensä eivät ole pysyneet samoina, kun sairaus on edennyt. Hyvä esimerkki on suhtautuminen musiikkiin, josta jo aiemmin kerroin. Kukaan ei koskaan kuullut omaiseni laulavan hänen parhaina päivinään. Nyt hän yhtyy lauluun aina tutun sävelmän kuullessaan. Mitä tästä pitäisi ajatella?

Omaistani kuuntelemalla voisi päätellä, että hän käy säännöllisesti kävelyllä ja liikkuu pitkiäkin matkoja omin päin. Kaupassakin hänellä on tapana käydä, onhan hän kotirouva. Tarkoittaako tämä, että hän kaipaa ulkoilua ja toivoo syvällä sydämessään, että veisimme hänet pitkästä aikaa ostoksille kauppaan tai torille? En osaa sanoa. Mielestämme omaisemme ahdistuu ja kärsii retkillämme. Ja kävellähän hän todellakaan ei enää osaa.

Omaiseni "tarvitsee riittävästi tietoa tilanteestaan". Mutta kai siinäkin on jokin raja, miten usein ihmiselle kannattaa kertoa, että hän sairastaa etenevää muistisairautta ja että se, ettei hän tätä muista, vaan ajattelee olevansa terve, on vain osoitus hänen sairautensa etenemisestä.

En olekaan pitkään aikaan tai ehkä koskaan kysynyt, mitä omaiseni ajattelee laitoshoidossa olemisensa syystä. Olisi mielenkiintoista kuulla. Melkein veikkaan, että hän uskoo olevansa Lappeenrannan kaupunginsairaalassa toipumassa kitarisaleikkauksesta tai umpisuolentulehduksesta. Oikeasti hän on ihan toisessa kaupungissa.

Palatakseni yksilölliseen hoitoon, siinä saattaisi olla hieman parantamisen varaa. Tosin en ole varma, missä kohdin.

Taitaa olla niin, että hoitokäytännöt on pitkäaikaissairaanhoitoon omaksuttu akuuttihoidon puolelta, jossa potilaat ovat vain käymässä parantuakseen ja palatakseen tavalliseen elämäänsä. Jos olen vähän aikaa kipeänä ja pukeudun sairaalassa yöpukuun,  ymmärrän, etten tarvitse rintaliivejä. Jos kuitenkin asuisin laitoksessa, kuten omaiseni asuu, haluaisinko pukeutua päivää varten mahdollisimman tavallisiin vaatteisiin alusvaatteita myöden? Veikkaan, että haluaisin. Vaatisinko, että minulle puetaan rintaliivit joka aamu? Ehkä, ehkä en. Omaiseni ei näytä vaativan, enkä ole ottanut asiaa puheeksi hoitajien kanssa. Pieni asia, mutta kertoo minusta aika paljon siitä, miten ikääntyneeseen suhtaudutaan. Ajattelen itsekin, ettei sillä ole niin väliä.

Kun vanhus pääsee laitokseen, hänen oletetaan jättävän paljon taakseen. Hänestä tulee neutri, kolmas sukupuoli. Hän ei enää hoida ihoaan, meikkaa eikä laita tukkaansa päivittäin. Hänellä ei ole omia kenkiä eikä mielellään edes omia aamutossuja. Hän käyttää alusvaatteita, jotka eivät ole hänen omiaan tai edes valittuja hänelle itselleen. En tiedä, keskustelevatko hoitajat omaiseni kanssa hänen toiveistaan, kun he pukevat hänet. Ehkä juttelevat, ehkä eivät. Omaiseni sängyn yläpuolella hyllyllä näyttää olevan deodoranttia suihkepullossa. Mihin ja milloin sitä suihkautetaan? Enpä menisi vannomaan, että arvaan oikein. Uskoakseni omaiseni ei terveenä olleessaan käyttänyt aivan vastaavaa valmistetta. Onko sen käyttäminen nyt itsemääräämisoikeuden rikkomus vai laupeudenteko? Kenpä tietäis sen.

Omaiseni saa sitä ruokaa, jota laitoksessa sinä päivänä on tarjolla. Uskoisin, että aamu- ja välipalan suhteen noudatetaan myös toivomuksia: jos joku tykkää enemmän jogurtista kuin voileivästä, hän varmasti saa jogurttia. Omaiseni näyttää saavan enimmäkseen makkaravoileipiä. Kotonaan hän söi mielellään hedelmiä, mutta ei ole enää niistä yhtä kiinnostunut. Kun kuorin hänelle mandariinin, hän syö muutaman palasen mielellään. Mutta pöydälle jätetty mandariini nököttää yleensä siinä yhä, kun tulen viikon päästä uudestaan. Eikö omaiseni ymmärrä, että hänelle on siinä herkkua tarjolla? Eivätkö hoitajat tarjoudu kuorimaan hänelle hedelmää eikä hän itse enää osaa? En osaa sanoa.

Omaiseltani ei enää kannata kysyä mitään, kun hän vastaa puuta heinää. Tai siltä se tuntuu. Tarkoittavatko Lehto, Sulkava ja Topo, että tuo puu ja heinä pitäisi käydä nykyistä tiheämmällä kammalla läpi siltä varalta, että sieltä jostakin joukosta löytyisi omaiseni tahto?

Houkutus tehdä päätökset hänen puolestaan on todellakin erittäin suuri.

--

Oma tilanne:

Flunssa on verottanut voimia.

Maistraatin päätös

0
| lauantai 1. syyskuuta 2012
Ehdin jo selostaa maistraatin päätöksen mukana olleet ohjeet, mutta itse päätös on vielä käsittelemättä. Tässä se tulee:

Päätöksessä manintaan ensin päivämäärä, asia (edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen), hakija (minä) ja asianosaiset (valtuuttajan ja valtuutetun nimet ja osoitteet).

Sen jälkeen jatketaan kohdassa HAKEMUS:

"xxxxx xxxxxx (Dementin omainen) on pyytänyt maistraattia vahvistamaan xxxxx xxxxx:n (läheiseni nimi) 17.3.2009 allekirjoittaman edunvalvontavaltuutuksen, jolla hän määrää xxxxx xxxx:n (Dementin omaisen) edunvalvontavaltuutettuna edustamaan häntä omaisuuttaan ja taloudellisissa asioissaan sekä edustamaan xxxxx xxxxxxx:ää (läheiseni nimi) häntä itseään koskevissa asioissa joiden merkitystä hän ei kykene ymmärtämään sillä hetkellä, jolloin valtuutusta on käytettävä."

En kopioinut väärin, päätöksessä oikeasti lukee "omaisuuttaan ja taloudellisissa asioissaan". Siitä on varmaan jäänyt sana "koskevissa" pois.

Sitten seuraa kohta Kuuleminen:

"Maistraatti ei ole varannut xxx xxxxxxx:lle (läheiseni nimi) tilaisuuttta tula asiassaan henkilökohtaisesti kuulluksi 1.3.2012 päivätystä lääkärinlausunnosta ilmenevän esteen johdosta. xxx xxxxx:n (läheiseni) lapset xxxx xxxxxxx ja xxxxx xxxxxxx (nimet) ovat ilmoittaneet maistraatin esittelijälle 20.8.2012, ettei heillä ole tiedossaan estettä  valtuutuksen vahvistamiselle."


Ja sitten MAISTRAATIN RATKAISU:

"Päätös: 
xxxxxx xxxxxx:n maistraatti vahvistaa xxxxxx xxxxx:n (läheiseni) 17.3.2009 allekirjoittaman edunvalvontavaltakirjan.

Perustelut: 
Hakija on katsonut valtuuttajan tulleen kykenemättömäksi huolehtimaan taloudellisista asioistaan.

Maistraatille toimitetun lääkärinlausunnon 1.3.2012 perusteella valtuuttaja on tullut sairauden vuoksi kykenemättömäksi huolehtimaan niistä asioista, joita 17.3.2009 allekirjoitettu valtuutus koskee.

Valtakirja on tehty lain edunvalvontavaltuutuksesta 6 §:ssä säädetyllä tavalla ja valtuuttaja on ollut valtakirjan tehdessään 18 vuotta täyttänyt. Maistraatin tiedossa ei ole lain edunvalvontavaltuutuksesta 24 §:ssä mainittuja esteitä vahvistaa valtuutusta.

Valtakirjassa valtuutetulle annettu kelpoisuus edustaa valtuuttajaa tämän henkilöä koskevissa asioissa on toissijainen. Kelpoisuuden olemassaolo konkreettisessa päätöksentekotilanteessa edellyttää, että valtuuttaja ei itse kykene ymmärtämään asian merkitystä sillä hetkellä, jolloin valtuutusta olisi käytettävä. Jos xxxx xxxxxx:llä (läheiseni nimi) on hänen henkilöään koskevasta asiasta päätettäessä riittävä kyky ymmärtää asian merkitys, vain hän itse voi tehdä asiassa päätöksen."

Maistraatti huomauttaa siis, että ensisijainen oikeus päättää henkilöään koskevista asioista on edelleen dementillä itsellään. Jos hän ymmärtää, mistä on kysymys, hän päättää itse. En osaa sanoa, mitä tämä käytännössä voisi tarkoittaa.  Jos hän päättää esimerkiksi muuttaa hoitotahtoaan, hän ilmeisesti voi täysin pätevästi tehdä niin. Ainakin, jos lääkäri todistaa, että hänellä on silloin hyvä päivä? Veikkaan, että testamenttiaan hän ei enää voisi muuttaa, koska se on taloudellinen asia. Saatan toki olla väärässäkin.

Tämän jälkeen päätös jatkuu Ohjeina valtuutetulle:

"Valtuutetun tehtävän hoitamisessa on muun ohella noudatettava, mitä edunvalvontavaltuutuksesta annetussa laissa (648/2007), erityisesti lain 4 ja 6 luvuissa on säädetty. Tämän päätöksen liitteenä on tuloste "yleisiä ohjeita valtuutetulle", johon on koottu keskeisiä em. lakiin sisältyviä ohjeita.

Valtuutetun tulee kolmen kuukauden kuluessa tehtävän alkamisesta 21.11.2012 mennessä) antaa xxxxxxxxxx maistraatille luettelo niistä valtuuttajan varoista ja veloista, joiden hoitovastuu on siirtynyt hänelle. Luettelossa on ilmoitettava myös valtuuttajalle hänen henkilökohtaista käyttöään varten jätetty omaisuus."

Noissa mainituissa edunvalvontavaltuutuslain 4. ja 6. luvussa sanotaan samat asiat, jotka olen jo selostanut maistraatin ohjeita koskeneessa postauksessa.

Tämän jälkeen päätöksessä kerrotaan, että vahvistettu valtuutus on merkitty holhousasioiden rekisteriin ja alkuperäiseen valtakirjaan on tehty merkintä vahvistamisesta. Lopuksi on muutoksenhakuohjeet ja maininta täytäntöönpanosta: päätöstä on noudatettava, vaikkei päätös ole saanut lainvoimaa, jollei muutoksenhakutuomioistuin muuta määrää.

Sitten allekirjoitukset ja maistraatin leima, jakelu ja maininta maksusta (120 €).

--

Oma tilanne:

Pyrin eilen määrätietoisesti täydelliseen muistin nollautumisen tilaan ja lähes saavutinkin sen. Nyt harmittaa, etten muista kaikkea, mitä puhuttiin. Sen muistan, että ilta sisälsi useita yllätyksiä.



 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine