Vertaistukea sanomalehdestä

Tässä Anna-Stina Nykäsen Helsingin Sanomiin kirjoittamassa jutussa on valtavan paljon tuttua. Käykääpä lukemassa, ellei ole vielä sattunut silmiinne:

http://www.hs.fi/sunnuntai/Kun+%C3%A4iti+eksyy+ja+is%C3%A4+karkaa/a1369451171159?jako=f5f505dbaaf65e8d496a81329ee3fe38

Onhan se selvää, että moni muukin on kokenut samantapaista kuin minä. Muistiliiton kautta varmaan löytyisi vertaistukea eli muita saman kokeneita juttuseuraksi, mutta en ole kokenut tarvitsevani sitä. Päin vastoin on tuntunut, etten viitsi ajatella näitä asioita enempää kuin on pakko, enkä kauheasti jaksaisi vatvoa niitä ulkopuolisten kanssa. Tämä blogi ja pari ystävää sekä perhe riittävät.

Silloin, kun asia oli aivan akuutti, olisin mielelläni kuullut, etten ole epäilysteni kanssa yksin. Etsin silloin myös aktiivisesti tietoa, mutta omaiseni asioiden hoitaminen vei niin paljon aikaa työn ohella, etten varmaan olisi edes ehtinyt osallistua mihinkään vertaistukitapaamisiin. En tiedä, olisinko halunnut kuunnella toisten tarinoita, kun omani vei kaikki voimat. Vertaistukeenhan liittyy aina vastavuoroisuus. Toisaalta olisi ollut mukavaa tulla otetuksi tosissaan. Etenkin alussa oli usein tunne, ettei kukaan usko.

Mutta tuo lehtijuttu oli kyllä mukava lukea. Siinä oli paljon "hauskoja" yksityskohtia, joihin pystyin samaistumaan. Sekin, että vanhan polven naiset ovat usein sovinisteja, joten miehiin vetoaminen saa heille liikettä niveliin. Tuo keino tepsi omaisellenikin hyvin. Myös moni muistisairaiden juoni ja kikka paljastettiin.

Kiitos mainiosta jutusta, Anna-Stina!

En ole lukenut tekstissä manittua Hanna Jensenin kirjaa, mutta mieli tekisi. Olen varma, että se on hyvin kirjoitettu ja ajatuksia herättävä, kuten useimmat Hannan lehtijututkin.

On erinomaista, että muistisairaudet ovat nyt nousseet julkisuuteen ja keskustelun kohteeksi.

--

Kävin lauantaina iltakävelyllä omaiseni luona. Oli upea alkukesän ilta, vasta leikattu ruoho tuoksui ja kirsikkapuut kukkivat omakotialueilla. Hoitokodissa oli rauhallista, paitsi että televisio pauhasi Monacon Grand Prix'tä. Aika koomista: puolimuumiot muka katsomassa maailman nopeinta moottoriurheilua. Söimme minttusuklaakeksejä ja luin päivän lehteä ääneen. Oli paljon kiinnostavia uutisia, joihin omaisenikin pystyi eläytymään, kuten lukiovertailujen tulokset. Puolen tunnin kuluttua palasin elävien maailmaan, ostin kesän ensimmäisen irtojäätelön ja maleksin jokirannassa, kuten kaikki muutkin.
--

Oma tilanne:

Jätin viikonloppuna ensi kertaa kosteita pyykkejä pesukoneeseen niin, että ne alkoivat haista. Pesin ne äkkiä uudelleen enkä kertonut kenellekään.