Keblinger

Keblinger

Aukko hammasrivistössä

| sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Juuri, kun pääsin kehumasta omaiseni hyvää hoitoa ja olin lähettämäisilläni kiittävän palautelomakkeenkin, uskoni sai kolauksen.

Mehän syömme omaiseni kanssa vähän jotakin lähes jokaisella käynnillä, ja olin syömisen yhteydessä katsellut hänen hampaitaan jo aiemmin sillä silmällä, että ne eivät näyttäneet yhtä hoidetuilta kuin vielä kotona. Hänellä oli laitokseen tullessaan täydellinen tuplarivi omia, hyväkuntoisia hampaita. Hampaiden välit olivat kuitenkin hiljalleen tummuneet ja purukalusto näytti siltä kuin siitä ei olisi pidetty hyvää huolta.

Omaiseni väittää pesevänsä itse hampaansa aamuin illoin, mutta sehän ei tietenkään ole totta.
Hyllyllä on hammasmuki ja harja. Sen verran huono omainen kuitenkin olen, etten ole kysynyt hoitajilta hampaiden hoitorutiineista enkä tarjoutunut esimerkiksi pesemään omaiseni hampaita makeankaan välipalan jälkeen.

Nyt näytti siltä, että yksi hammas alarivistöstä oli poikki läheltä juurta, ja ylärivistön yksi hammas oli ehkä lohjennut tai siirtynyt hieman paikaltaan.

Omaiseni oli myöskin poikkeuksellisen sekava. Hän ei tiennyt, missä on eikä keitä me olemme. Kun kysyin hänen puuttuvasta hampaastaan, hän selitti, että Maija vei ne hampaat eilen alakertaan säilytykseen, kun siellä on enemmän tilaa. Niinpä kai.

Lähdin etsimään hoitajaa. Sain haahuilla käytävillä jonkin aikaa ennen kuin onnistuin yhyttämään lähihoitajan. Hän oli juuri ollut viikon poissa, mutta hänen tietääkseen omaiseni voinnissa ei ollut mitään erityistä. Hän kävi tarkistamassa koneelta, mitä omaisestani oli sanottu.

Tähän asti hoitajat ovat aina kertoneet, että omaiseni osallistuu innokkaasti kuntouttavaan toimintaan. Nyt saimme tietää, että hänen sairautensa oli edennyt siten, että toimintaterapeutti oli päättänyt lopettaa toiminnan hänen kohdallaan. Omaiseni keskittymiskyky ei enää riittänyt terapiatuokioihin.

Hampaasta ei mainittu mitään. Kukaan ei ilmeisesti ollut meitä ennen huomannut hampaan puuttumista, vaikka minun mielestäni ero entiseen oli erittäin selvä. Huomasin itse sen heti ensi katsomalla. Hoitaja arveli hampaan näyttävän siltä, että katkeamisesta olisi jo aikaa, mutta minä sanoin, että siitä on voinut kulua korkeintaan viikko ja yksi päivä. Kun silloin söimme mandariineja, omaisellani oli vielä kaikki hampaat.

Olin ymmällä. Miten näin oli päässyt käymään? Omaiseni ei ollut itse huomannut, että häneltä puuttuu hammas. Hän ei ainakaan sillä hetkellä tuntenut kipua hampaissaan. Entä mitä nyt pitäisi tehdä? Miten laitoksessa asuvien hammashuolto ylipäätään hoidetaan? Ei hajuakaan.

Omaistani ei ole helppoa viedä hammaslääkärin vastaanotolle. Onko laitospotilailla kenties oma hammaslääkäri, joka tekee "kotikäyntejä" potilaiden luona? Miten vuodepotilaan hammas paikataan, vai paikataanko sitä?

Kun pähkäilin jotakin epämääräistä ääneen, hoitaja sanoi, että me omaiset voisimme hommata hammaslääkärin, tai voitaisiin se heiltäkin järjestää. Olin edelleen ymmällä, mutta en osannut muotoilla tietämättömyyttäni kysymykseksi. Lopulta hoitaja ehdotti, että kutsutaan heti alkuviikosta hammashoitaja katsomaan ja arvioimaan tilannetta, ja lähdetään siitä eteenpäin. Se kuulosti sopivalta.

Asia lienee nyt pakko ottaa seurantaan. Pelkään, että jos en ala soitella hoitokotiin, mitään ei tapahdu eikä omaiseni saa minkäänlaista apua tai hoitoa. Toisaalta en tiedä, mitä apua hän tarvitsee. Syötin hänelle kokeeksi pari portugalilaista mansikkaa ja näin, että hän pystyi pureskelemaan ne ja nauttimaan pureskelusta. Oli selvää, ettei hänen suunsa ollut kipeä. Miten se sitten on mahdollista? Luulisi, että juuresta katkennut hammas olisi p-un kipeä. Onko omaiseni suun tuntoaisti niin heikentynyt, ettei hän tunne enää mitään?

Hätäännyin aika lailla. Valitettavasti omaiseni mieli tarttui hätäännykseeni ja hän ilmaisi lähtiessämme ensi kertaa huolen siitä, että jätämme hänet sinne yksin. Kerroin, että täällä hänestä pidetään huolta ja hänellä on seuraa, sen sijaan jos ottaisimme hänet mukaan, hän olisi päivät täysin yksin, kun olemme töissä. En ole varma, ymmärsikö hän.

Oli todella paha olla.
--

Oma tilanne:

Törttöilin hieman töissä: unohdin osan tekemisistäni, kun minun piti raportoida, mitä kaikkea olin tehnyt tietyn asian eteen. Asia muistui mieleen seuraavana yönä.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine