Asuntokaupat lupaa kysymättä!

Luulin olevani melko hyvin perillä edunvalvonnasta ja edunvalvontavaltuutuksesta, mutta tänään kävi ilmi, että enpä ollutkaan. Sain selville erittäin tärkeän ja olennaisen asian, joka erottaa toisistaan perinteisen edunvalvonnan ja edunvalvontavaltuutuksen nojalla toisen puolesta toimimisen. Minähän olen omaiseni valtuuttama edunvalvoja, en maistraatin määräämä.

Muistisairaan omaiseni asunnolle on nimittäin nyt löytynyt ostaja. Luulin, että asunto-osakkeiden myymiseen tarvitaan maistraatin lupa, joten kasasin ison nivaskan paperia (valtakirjat, testamentti, tiedoksisaannot, perukirja) ja latasin netistä osoitteesta www.maistraatti.fi hakemuslomakkeen.

Lupahakemuslomakkeeseen piti täyttää hakijan ja päämiehen tiedot, selittää, mitä lupaa haetaan sekä perustelut eli miksi oikeustoimi tehdään ja miten se on päämiehen edun mukainen. Selostin, että päämies asuu pysyvästi pitkäaikaissairaanhoidon yksikössä eikä tarvitse myytävää asuntoa kodikseen. 85 % hänen tuloistaan menee hoitomaksuun ja lähes kaikki loput asunnon yhtiövastikkeeseen. Taloyhtiön viiden vuoden suunnitelmassa on täysimittaisen putkiremontin suunnittelu, eivätkä päämiehen varat riitä remontin maksamiseen.

Seuraavalla sivulla tuli kuitenkin tenkka poo. Siellä on kohta "Päämiehen tai valtuuttajan suostumus oikeustoimeen". Siinä henkilön on tarkoitus panna rasti ruutuun (annan suostumukseni/en anna suostumustani edellä kuvailtuun oikeustoimeen) ja varmentaa asia allekirjoituksellaan.

Kuten tiedätte, omaiseni ei osaa enää kirjoittaa nimeään. Siksi päätin soittaa maistraatin neuvontanumeroon ja kysyä, miten kohta täytetään.

Soitin ensin holhoustoimen asiakasneuvontaan. Siellä ei oltu oikeasta ratkaisusta aivan varmoja, vaan puhelu käännettiin juridiseen neuvontaan. Minua palvellut juristi sanoi ensin, että omaiseni allekirjoitusta ei tällaisessa tapauksessa tarvita, vaan riittää, kun selostan, että omaiseni on muistisairas eikä ymmärrä asian merkitystä.

Sitten hän aloitti varsinaisen asiakaspalvelun kysymällä, onko valtuutuksessa mainittu, että kauppaan tulee hakea maistraatin lupa. Sanoin, että ei siellä sellaista sanota, mutta miten niin. No siten, että lupaa ei tarvita, ellei siitä ole valtuutuksessa mainintaa.

Maistraatin määrämä edunvalvoja, olipa hän omainen tai virkamies, tarvitsee maistraatin luvan asuntokauppaan, valtuutettu taas toimii niin kuin valtuutuksessa sanotaan.

En tarvitse maistraatin lupaa yhtään mihinkään, koska omaiseni ei ole määrännyt minua noita lupia kyselemään. Saan myydä kämpän kenelle haluan ja mihin hintaan lystään. Ja voin vielä sijoittaa kaupasta saadut varatkin oman harkintani mukaan. Rajat asettaa ainoastaan valtuutuksen sanamuoto. Ja tässä valtuutuksessa sanotaan vain, että minun on kaikessa toimessani otettava huomoon omaiseni taloudelliset edut ja hyvä hoito.

Valtuutuksessa sanotaan erikseen, että saan myydä tai antaa vuokralle kyseisen asunnon. Juristin mukaan saisin tehdä sen, vaikkei asiaa olisi mainittukaan, koska minut on valtuutettu edustamaan omaistani hänen "omaisuuttaan koskevissa ja muissa taloudellisissa asioissaan". Asuntokaupat ovat omaisuutta koskeva asia jos jokin.

Tämä tuli minulle yllätyksenä, koska mielestäni asiaa ei ole sanottu suoraan missään edunvalvontavaltuutusta koskevissa teksteissä, jotka olen lukenut.

Nyt tekin sen tiedätte.

Eli jos teette edunvalvontavaltuutuksen itsellenne, määrätkää siinä mahdollisimman tarkasti, miten haluatte omaisuuttanne ja itseänne hoidettavan. Valtuutetun tulee toimia sen mukaan. Ja jos haluatte, että maistraatti valvoo valtuutettua, määrätkää siitä valtuutuksessa. Jos taas haluatte päästää edunvalvojanne vähällä, sekin onnistuu.

Harvoin olen ollut niin tyytyväinen turhaan työhön kuin tänään. Oli todellinen onnenpotku ja suuri helpotus, ettei lupaa tarvinnutkaan hakea. Kauppakirjojen allekirjoituspäivä tulee nimittäin ihan tuossa tuokiossa ja pelkäsin, ettei lupa ehdi ajoissa.

--

Oma tilanne:

Lähdin jälleen tänään lukulaseissa kaupungille.