Keblinger

Keblinger

Langanpäiden solmintaa

| sunnuntai 15. kesäkuuta 2014
Omaisemme muutti laitokseen suoraan ensimmäiseltä sairaalakäynniltään palaamatta välillä kotiin. Hänen mukanaan kulki se varustus, jonka kanssa hän tuona aamuna lähti. Siis tietenkin myös käsilaukku ja laukussa muistilehtiö, lyijykynä, nenäliinoja, kaksi kampaa, huulipuna, lompakko ja kolikkokukkaro. Otin ne mukaani vasta hänen kuolinpäivänään.

Kolikkokukkaron vetoketjullisesta sivutaskusta löytyi avainnippu, jossa oli kolme avainta. Tunnistin ne tietenkin heti. Kaksi niistä ei enää sovi lukkoon, koska taloyhtiö vaihdatti lukot vain muutama kuukausi omaiseni muuton jälkeen. Mutta yksi on jo myydyn huoneiston turvalukon avain. Ihmettelinkin kauppakirjoja tehdessä, miksi avaimia oli niin vähän.

Laitoin asunnon uudelle omistajalle tekstiviestin, jossa tarjouduin tuomaan avaimen heille. Käyn tipauttamassa sen heidän postiluukustaan lähipäivinä.

Myös muutamia muita langanpäitä on saatu solmituiksi. Soitto omaiseni vanhalle ystävälle toi esiin, että entisestä tiiviistä luokkatoverikolmikosta on nyt jäljellä enää vain yksi, puhekumppanini, ja hänkin on niin huonossa kunnossa, ettei uskaltaudu siunaustilaisuuteen. Samanlainen vaikuttaa olevan muidenkin ystävien tilanne. Olemme lähettäneet muutaman tekstiviestin ja tehneet pari soittoyritystä, mutta varsin laihoin tuloksin. Useimmat ikätoverit ovat menneet edeltä
--

Oma tilanne:

Valmistin eilen keittoa painavassa emaloidussa valurautapadassa. Myöhään illalla laitoin tyhjän padan astianpesukoneeseen. Kun tänään avasin koneen luukun, näin, että pannunalunen oli edelleen kiinni padan pohjassa. Tulipa sekin kerran pestyä!

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine