Keblinger

Keblinger

Hautajaisvideo valmistui

0
| tiistai 30. syyskuuta 2014
Lapsenlapsi ei tietenkään valokuvannut isoäitinsä hautajaisia, vaikka onkin alan ammattilainen. Sen sijaan hän asetteli kameransa tallentamaan videota seremonian ajaksi. Nyt viimein hän sai tallenteen koostetuksi ja verkkoon. Ulkomailla asuvatkin saavat lopulta jonkinlaisen käsityksen tilaisuuden kulusta.

Videon kesto on hieman yli 12 minuuttia eli ihan kaikki ei ole mukana. En usko, että sitä tulee mitenkään usein katsotuksi, mutta oli se silti tärkeää tehdä. Ja kyllä poru pääsi jälleen, kun päästiin loppuhuipennukseen.

Blogillani on muuten edelleen aika vankka lukijakunta. Lukijoita on tänä vuonna ollut keskimäärin noin 2 500 kuukausittain. Reilut 10 vuotta sitten ilmestyneen kevyen tietokirjani painos oli vain 2 000. Uskoisin, että blogi on päässyt vähintään samaan lukijamäärään. En edelleenkään harkitse blogin toimittamista kirjaksi, koska en ymmärrä, mitä hyötyä siitä olisi kenellekään. Täällähän tekstit ovat ilmaiseksi luettavissa ja säilyvät pitkään. Kirjat unohtuvat nopeasti, elleivät ole romaanitaiteen helmiä.

Eniten blogiin tullaan hakusanoilla intervallihoito, edunvalvontavaltuutus lomake, aivojen magneettikuvaus, vaskulaarinen dementia, edunvalvontavaltuutus malli sekä doneratio. No, ylivoimaisesti suosituin hakulause kyllä on Dementin omainen. Kaikkiaan blogiini on tultu lähes 50 000 kertaa.

Kiitos kaikille lukijoille!

Dementin omaiseni generoima aineisto loppuu aikanaan, mutta sehän ei tarkoita, ettenkö jatkossakin kirjoittaisi vanhenemisesta ja kuolemisesta, omasta ja toisten. Veikkaan, että aihepiiri on tavalla tai toisella ajankohtainen vielä ainakin 40 vuotta.

En aio hoitaa muita omaisiani hautaan yhtä omistautuvasti kuin blogin nimihenkilölle tein. Ei nimittäin ole pakko. Dementillä omaisellani ei ollut muita kykeneviä hoitajia, muilla on. Se tuli selväksi juuri äsken. Yksi lähipiirini ikääntyvistä sai viikonvaihteessa sydäninfarktin, eikä minun tarvinnut liikahtaa nykyiseltä kotipaikkakunnaltani minnekään. Sankari on parhaillaan sairaalahoidossa ja pääsee todennäköisesti muutaman päivän kuluttua kotiin. On mielenkiintoista nähdä, miten hänen kotihoitonsa järjestyy, mutta minä en ole asiasta millään muotoa vastuussa. Ei tarvitse neuvotella lääkäreiden ja hoitajien kanssa, soitella kunnan palvelunumeroihin tai järjestellä vapaata töistä. Muut hoitavat. Niin luotan.

--

Oma tilanne:

Jouduin palaamaan pihalta takaisin, kun olin vähällä mennä pilatestunnille ilman joogamattoa.

Nyt mennään eikä meinata

0
| tiistai 23. syyskuuta 2014
No nyt perukirja liitteineen on viimein valmis! Kuutena kappaleena.

Käytin viikonloppuna ensin puolitoista tuntia siihen, että sain monitoimitulostimen jälleen tulostamaan langattomasti läppäriltäni, ja sitten nelisen tuntia allekirjoitusten hankkimiseen sekä papereiden tulostamiseen, kopiointiin ja niputtamiseen. Tuloksena oli neljä nivaskaa:

Vakuutusyhtiölle nippu, jossa on perukirja sukuselvityksineen ja virkatodistuksineen, testamentti, testamentin tiedoksisaannot, perinnöstä luopumiset, ensin kuolleen puolison perukirja ja osituskirja, luopujan sukuselvitys sekä kopiot perikunnan jäsenten passeista ja tiliotteista,  plus ulkomailla asuvan elossaolotodistus ja tietenkin itse korvaushakemukset.

Pankille lähes samanlainen nippu kuin vakuutusyhtiölle, mutta ilman tiliotekopioita. Lisäksi valtakirja.

Toiselle pankille samanlainen kuin ensimmäiselle pankille, mutta toistaiseksi ilman valtakirjaa, koska sitä ei vielä ole allekirjoitettu.

Ulkomailla asuvalle kuolinpesän osakkaalle nippu, jossa on viisi erilaista valtakirjaa, joista puuttuu hänen allekirjoituksensa, sekä jakokirjan luonnos ja perukirja. Tämä nippu lähti postissa tänään.

Eilen soitin maistraattiin ja sain tietää, että perukirjan (osakasluettelon) vahvistaminen siellä veisi "useita viikkoja". Virkailija totesi, ettei vahvistaminen ole mitenkään pakollista, ellei pankki sitä nimenomaan vaadi.

Siispä menin papereideni kanssa toiveikkaana pankin neuvontatiskille. Annoin ensin vakuutuskorvaushakemuspaperit, jotka eivät mahtuneet palautuskuoreen, ja pyysin toimihenkilöä välittämään ne eteenpäin. Tämä luvattiinkin tehdä, ja paperit käytiin alustavasti läpi. Puutteita ei löytynyt. Hyvä, hyvä.

Sitten annoin vielä pankin oman nipun, jonka avulla heidän on tarkoitus selvittää, keillä on oikeus hallita omaisemme omaisuutta tästä lähin. Pankissa luvattiin nimittäin hoitaa viidessä pankkipäivässä se, mikä maistraatilta vie useita viikkoja. Ei siis mitään järkeä vahvistuttaa perukirjaa.

Näytin myös pankin lomakkeelle tehtyä valtakirjaa. Se ei ollut tarkkaan ottaen ihan sitä mitä haluttiin, koska olin skannannut lomakkeen. Ulkomailla asuva oli sitten tulostanut skannauksen, allekirjoittanut sen ja lähtettänyt Suomeen, minkä jälkeen Suomessa asuva allekirjoitti paperin. Pankki antoi kuitenkin armon käydä oikeudesta. Valtakirja hyväksyttiin!

Jippii siis! Pankista luvattiin ilmoittaa minulle, jos papereissa on jotakin epäselvää, sekä lähettää tekstiviesti, kun asia on kunnossa. Sen jälkeen voin varata ajan pankkineuvojalle ja panna sijoitusten kotiuttamisen vireille. Tässähän alkaa perinnönjako oikeasti häämöttää!

Huomenna aion viedä paperit toiseen pankkiin. Sieltä pelkästään siirretään osa varoista ulkomailla asuvan tilille, mutta sitä ei voida tehdä ennen kuin jakokirja on valmis.

Vielä yhdestä asiasta perikunnan siis pitää päästä yksimielisyyteen, ja sen myötä kaikesta: mitkä ovat ne tarkat rahasummat, jotka kukin saa?

Tulisiko tästä Suomen ensimmäinen riidaton perinnönjako? Olen varovaisen toiveikas, mutta en vielä uskalla mennä vannomaan. Mitä tahansa saattaa sattua, kun eurot kiiltelevät itse kunkin silmissä jo melkein käsien ulottuvilla.
--

Oma tilanne:


Tätä ei ennen tätä vuotta koskaan sattunut minulle, mutta nyt ei ollut edes ensimmäinen kerta: sateisena aamuna kävin koko eteisen vaatetangon läpi löytämättä tukevaa sadetakkiani. Seuraavana päivänä se kyllä riippui henkaristaan tavalliseen tapaan.

Ajattele perillisiäsi ajoissa

0
| lauantai 20. syyskuuta 2014
Muistisairas omaiseni ei halunnut aiheuttaa ylimääräistä vaivaa kenellekään (vaikka joku saattaa olla tästäkin eri mieltä). Olen varma, että jos hän olisi tiennyt, miten paljon harmia hänen viime vuosina tekemistään ratkaisuista on ollut perikunnalle, hän olisi jättänyt eräät asiat tekemättä. Mutta hän luuli, että pelkkä hautapaikan hankkiminen etukäteen riittää.

Tässä listani teille, jotka ajattelette perillisiänne ja haluatte pitää asiat yksinkertaisina:

1. Älä muuta. Älä varsinkaan muuta ulkomaille. Älä vaihda seurakuntaa holtittomasti äläkä seilaa seurakunnan ja väestörekisterin välillä. Kaikki tämä vaikeuttaa pakollisen sukuselvityksen tekemistä. Virkatodistusten haaliminen useilta paikkakunnilta vie aikaa ja rahaa.

2. Kiellä myös lapsilta muutot ulkomaille ja tee kaikkesi, jotta he pysyvät samalla paikkakunnalla. Se hankaloittaa valtavasti perikunnan asioiden hoitamista, jos joku perikunnan jäsenistä asuu ulkomailla. Mitä lähempänä toisiaan perilliset asuvat, sitä parempi.

3. Käytä vain yhtä pankkia ja mieluiten vain yhtä pankkitiliä. Pankit eivät päästä perikuntaa käsiksi vainajan varoihin noin vain, vaan paperia pitää kerätä paljon sen todistamiseksi, ketkä ovat oikeutettuja päättämään varojen käytöstä. Mitä useammassa pankissa on tilejä, sitä työläämpää kuolinpesän hoitaminen on.

4. Jos sijoitat varoja, sijoita vain yhteen tai kahteen kohteeseen. Ei ole mitään järkeä sijoittaa paria tuhatta euroa osakkeisiin, muutamaa satalappusta yhteen ja tonnia toiseen rahastoon, ja lisäksi rippusta säästöeläkevakuutukseen. Jokainen näistä aiheuttaa perikunnalle paperityötä. Pahinta on asiointi vakuutusyhtiöiden kanssa. Jos sijoitettavaa on, suosittelen yksityistä pankkiiriliikettä, joka sijoittaa varat hajautetusti toiveidesi mukaan, mutta varojen kotiuttaminen onnistuu yhdellä valtakirjalla.

5. Myy talosi ja muuta vuokralle. Älä haali metsäpalstoja ja rantatontteja vielä viime metreillä, vaikka kuinka tekisi mieli. Rahan jakaminen on huomattavasti helpompaa kuin kiinteistöjen. Perikunta säästyy monelta riidalta, kun perittävän omaisuus on muutettavissa rahaksi nopeasti ja yksinkertaisesti.

--

Oma tilanne:

Kaadoin itselleni lasiin colajuomaa. Sitten huomasin, että edellinen lasillinen oli vielä juomatta baaritiskillä.

To do -lista

4
| torstai 18. syyskuuta 2014
Allekirjoitin perukirjan kuutena kappaleena omalta osaltani maanantaina. Se ei kuitenkaan ole vielä valmis, koska se piti lähettää postissa viimeisiä allekirjoituksia varten. Se saapui kuulemma tänään perille - uskomatonta, kuinka hitaasti posti kulkee nykyään kotimaassakin. Muistan, että aikoinaan lähetin säännöllisesti postia Japaniin samalla aikataululla.

Viikonloppuna minun pitäisi saada lopullinen perukirja käsiini, mutta sen liitteet ovat yhä asianajajalla, jolta saan ne ehkä ensi tiistaina. Sen jälkeen sitten panen tuulemaan. Asianajaja aikoo viedä perukirjan liitteineen verotoimistoon, joten siitä minun ei tarvitse huolehtia.

 To do -listani näyttää tältä:

1.  Soitto maistraattiin: miten pitkään kuolinpesän osakasluettelon vahvistaminen kestää?

2. Vero.fi-sivuilta ladattujen valtakirjalomakkeiden täyttäminen ja tulostaminen sekä omaiseni että hänen puolisonsa kuolinpesien osalta. Ensimmäiset allekirjoitusten hankkimisen jälkeen lomakkeiden lähettäminen postissa ulkomaille toisia allekirjoituksia varten.

3. Valtakirjan laatiminen yksityispankkia varten, jotta saan oikeuden siirtää siellä olevat varat perillisten tileille. Ensimmäisten allekirjoitusten hankkimisen jälkeen valtakirjan lähettäminen samassa kirjeessä ulkomaille kuin veroviraston valtakirjatkin.

4. Valtakirjan laatiminen ulkomailla asuvan osakkaan suomalaista pankkia varten, jotta saan oikeuden liikutella rahoja hänen tililtään. Tämäkin valtakirja samaan kuoreen kuin muut.

3. Asiakirjojen kokoaminen vakuutuskorvaushakemuksia varten. Pinon kopiointi. Papereiden vieminen Nordeaan. Samalla kysyn, miten pitkään heillä kuolinpesän osakkaiden tarkistaminen vie.

4. Kun myös perukirjan liitteet ovat minulla, nivaskan vieminen joko Nordeaan tai ensin maistraattiin ja sen jälkeen Nordeaan. Pitää myös muistaa kysyä, mistä tiedän, että pankki on tutkinut ne. Ilmoittavatko he siitä jotenkin?

5. Kun Nordea on tutkinut paperit, ajanvaraus pankkineuvojalle.

6. Pankkineuvojalla toimeksianto osakkeiden ja rahasto-osuuksien myyntiin. Asianajajan laskun maksaminen. Heinäkuulta maksetun ulkomaisen eläkkeen maksaminen takaisin. Jälkiveron maksaminen.

7. Kun kaikki on muutettu rahaksi, jakokirjan laatiminen ja lähettäminen allekirjoitettavaksi.

8. Varojen siirtäminen yksityispankkiirilta perillisille.

9. Varojen siirtäminen Nordeasta perillisille.

10.  Varojen siirtäminen ulkomailla asuvan perillisen tililtä hänen toivomiinsa kohteisiin.

11. Samppanjan nauttiminen.

12. Veroilmoitus kuolinpesän puolesta ensi keväänä.

13. Jälkiverojen maksaminen kuolinpesän puolesta ensi vuoden syksyllä.

14. Perintöverojen maksaminen kuolinpesän puolesta joskus ensi vuoden lopulla.

15. Ilmoitus verotoimistoon, että molemmat kuolinpesät on jaettu ja lopetettu.

16. Mahdollisesti kuolinpesän tilille jääneiden varojen jakaminen perillisten kesken.

17. Kuolinpesän pankkitilin lopettaminen.

--

Oma tilanne:


Eilen jätin vahingossa tietokoneen työpaikalle, vaikka piti ottaa se kotiin. No, eipä tuo haitannut.



Kauan se kestää

0
| keskiviikko 10. syyskuuta 2014
Kuolinpesän asioiden hoito on yllättävän mutkikasta ja aikaavievää.

Perunkirjoituksesta on pian kaksi viikkoa, eikä perukirja ole vielä valmis. Olen nähnyt siitä luonnoksen, mutta sekä asianajajalla että minulla oli vielä kysymyksiä ja selvitettäviä asioita. Hän halusi muun muassa nähdä omaiseni puolison kuoleman jälkeen tehdyn perintöverotuksen verolipun. Omaiseni puoliso eli appeni kuoli vuonna 2002. Minulla ei tietääkseni ollut tuota verolippua, koska en tietenkään hoitanut omaiseni raha-asioita vielä tuolloin, vaan vasta noin vuodesta 2007 lähtien. Etsiskelin sitä kuitenkin omaiseni papereista, koska hän hoiti puolisonsa kuolinpesää. En löytänyt. Omaiseni heitti valtaosan vanhoista papereistaan pois muutossa vuonna 2007, enkä osannut pitää mitään silmällä, kun en tajunnut, että hän on muistisairas.

Sitten minulla välähti: toinen perillisistähän oli puolisoni lapsi, kuten nytkin. Entä, jos hänelle tuli oma verolippu? Sehän voisi löytyä lapsen vanhoja virallisia papereita sisältävästä mapista. Ja siellähän se olikin! Kumma kyllä. Verolipusta selvisi, mitä verottaja oli merkinnyt kuolinpesään silloin kuuluneen lähiöasunnon arvoksi. En ihan ymmärtänyt, miksi se oli asianajajan mielestä tärkeä tieto, mutta sitä hän oli vailla.

Se verolipusta kuitenkin kävi selville, että pesän omaisuus on tällä hetkellä suurempi kuin vuonna 2002 omaiseni puolison kuollessa. Näin siitä huolimatta, että omaiseni myi vuosien mittaan valtaosan pesän osakeomaisuudesta. Uskon, että tämä on pääosin niiden asuntokauppojen ansiota, jotka tein vuonna 2007 ja jotka olivat ensimmäinen asia, mitä omaiseni puolesta hoidin. En suostunut myymään halvalla, vaan taivuttelin omaiseni vaatimaan asunnosta paremman hinnan. Tietenkin ulosmittasin vain asuntojen yleistä arvonnousua, mutta omaiseni ei olisi osannut sitä tehdä.

Olen selvitellyt nyt myös pankkiasioiden hoitamista, joka tulee ajankohtaiseksi perukirjan valmistuttua. Omaiseni varat ovat kahdessa pankissa, joihin molempiin pitää toimittaa iso nippu asiakirjoja sekä molempien perikunnan jäsenten aidolla allekirjoituksella varustettu alkuperäinen valtakirja, ennen kuin esimerkiksi osakkeiden myyntitoimeksiannon tekeminen ja varojen siirtely on mahdollista.

Se ei ilmeisesti käy, että skannaan lomakkeen, lähetän sen ulkomaille, perillinen allekirjoittaa sen siellä ja lähettää postissa minulle. Ei, vaan lomake pitää lähettää postissa mennen tullen. Lisäksi tarvitsen valtakirjan veroasioiden hoitamista varten molemmilta osakkailta. En vielä tiedä, tarvitsenko valtakirjan molempien kuolinpesien veroasioiden hoitamiseen, nythän on tarkoitus jakaa myös appeni perintö eikä vain anopin, ja lopettaa molempien kuolinpesien olemassaolo juridisena henkilönä.

Keskustelin eilen chatissa pankin asiakasneuvojan kanssa tarvittavista asiakirjoista. Näin se meni:


Pankki: Hei, nimeni on Veera. Miten voin auttaa?
Sinä: Hei Veera, minulla on kysyttävää kuolinpesän pankkiasioiden hoidosta. Minulla on edessäni esite "Ohjeita kuolinpesän asioita hoitaville."
Pankki: Hei! Kysy pois vaan
Sinä: Siellä toisella sivulla todetaan, että kun vahvistuttaa perukirjan osakastiedot maistraatissa, ei tarvitse toimittaa virkatodistuksia pankille. Mitä virkatodistuksia tässä tarkoitetaan, siis kenen?
Sinä: Jokaisen pesän osakkaan virkatodistuksia, jotka mainitaan sivun alalaidassa, vai vainajan virkatodistusketjua?
Sinä: Vai molempia?
Sinä: Lisäksi: vainaja on leski, jonka kuolinpesä on jakamatta. Nyt on tarkoitus jakaa koko pesä. Tarvitaanko myös aiemmin kuolleen osalta osakastietojen vahvistus erikseen?
Pankki: Sillä tarkoitetaan vainajan virkatodistusketjua. Se alempi kohta kertoo siitä tarkemmin, eli pankille tulisi toimittaa muutoin katkeamaton sukuselvitys.
Sinä: Eli osakkaista pitää olla virkatodistukset joka tapauksessa?
Pankki: Ei tarvita, mikäli hänen osakastietonsa on vahivistettu jo aikaisemmin
Sinä: Ei ole vahvistettu, vahvistusta ei ole tarvittu mihinkään koska pesä on ollut jakamaton.
Pankki: Eli pankille tulee toimittaa todistus siitä, ketkä ovat kuolinpesän osakkaita. Tämmöisen todistuksen saa joko maistraatista, tai kirkkoherran virastosta.
Pankki: Jos osakasluettueloa ei ole vahvistettu maistraatissa, niin tulee toimittaa sukuselvitys. Eli jompi kumpi.
Sinä: Joo mutta tulkitaanko pesät nyt erillisiksi vai yhdeksi pesäksi, käytännössähän jaetaan lesken pesää.
Sinä: Sukuselvitys on tietysti perunkirjoitusta varten eli se on olemassa.
Sinä: Siis on tehty perunkirjoitusta varten...
Sinä: Periaatteessahan ensin kuolleella voisi olla myös eri perillisiä kuin nyt kuolleella, vaikkei nyt satukaan olemaan :)
Pankki: Tarkistin vielä asian, niin aiemmin kuolleen puolison perukirja ja ositussopimus tarvitaan.
Sinä: OK, mutta häneltä ei tarvita sukuselvitystä?
Sinä: Sitten vielä kysymys valtakirjoista...
Pankki: Ei tarvita, osakasselvitykseen tarvitaan ainoastaan aiemmin kuolleen perukirja, tai ositussopimus. Ei muita sukuselvityksiä.
Sinä: Hyvä! Ja sitten se valtakirjajuttu. Hoidan asioita täältä vainajan kotipaikalta, mutta osakkaat asuvat toisessa suomalaisessa kaupungissa ja ulkomailla. Olen skannannut tuon esitteen lopussa olevan valtakirjapohjan ja Suomessa asuva allekirjoitti sen, minkä jälkeen lähetin sen postissa ulkomaille allekirjoitusta varten. Riittääkö tämä valtakirjaksi siitä huolimatta, että tuo valtakirjalomake tietysti jakaantui kahdeksi A4:ksi skannatessa?
Sinä: Eli periaatteessa joku ilkimys voisi vaihtaa allekirjoituksen muunsisältöiseen valtakirjaan ;)
Pankki: Eli onko kaikkien osakkaiden nimet kuitenkin samassa valtakirjassa?
Sinä: Ovat.
Sinä: Minun on siis tarkoitus hoitaa asiat heidän puolestaan - olen vainajan ex-edunvalvontavaltuutettu ja tunnen pesän asiat parhaiten.
Pankki: Yleensä konttori edellyttää, että valtakirja olisi alkuperäinen ja konttori ottaa siitä kopion. Eli jos konttorille viedään skannattu versio, niin en osaa sanoa, että miten konttori asian ottaa.
Sinä: Pankista pitää joka tapauksessa ilmeisesti varata aika sitten kun kaikki paperit ovat valmiina?
Pankki: Kyllä tulee varata aika. Ajan voi varata heti, kun osakasselvitys on meillä valmistunut.
Sinä: Mutta osakasselvityksen alkuunpanemiseen riittää kun antaa paperit tiskin yli?
Pankki: kyllä vaan
Sinä: OK, eli täyttä selvyyttä ei tullut tuohon valtakirja-asiaan. Toivotaan parasta, posti kulkee niin toivottoman hitaasti valtameren yli.
Sinä: Näyttää siltä, että joudun vielä lähettämään muitakin alkuperäisiä asiakirjoja allekirjoitettavaksi eli ehkä kannattaisi varmuuden vuoksi laittaa vielä alkuperäinen valtakirjalomakekin mukaan?
Pankki: Ymmärrän kyllä, konttorista saa kyllä ohjeistusta tarkemmin, että miten olisi asioita järkevintä hoitaa, kun osakkaat eivät voi yhdessä asiaa hoitaa.
Pankki: Aina alkuperäiseen tulisi laittaa nimet ja konttori ottaa sitten kopiot omaan arkistoonsa.
Sinä: Kiitos sinulle, tämä riittää tässä vaiheessa :)
Pankki: Kiitos yhteydenotostasi! :)
Sinä: Mukavaa päivänjatkoa :)
Pankki: Kiitos samoin sinulle!



--

Oma tilanne:


Tänään unohdin puhelimeni kotiin. Aina jotain.


Väärä kuolinsyy

0
| tiistai 9. syyskuuta 2014
Luulin jo, etten tarvitsisi omaiseni kuolin(syy)todistusta mihinkään. Ei sitä kukaan minulle tarjonnutkaan. En edes tiennyt, mikä se oikeastaan on. Mutta vakuutuskorvauksen hakemukseen tarvitaan siitä kopio, ja siksi se oli hankittava.

Omaiseni hoitolaitoksesta  lähetettiinkin ripeästi kopio todistuksesta. Lääketieteen opiskelija oli allekirjoittanut todistuksen 4.6. eli neljäntenä päivänä omaiseni kuoleman jälkeen.

Lomakkeessa kerrotaan omaiseni nimi, vakituinen asuinmaa, henkilötunnus ja kuolinaika. Sen jälkeen on ruksattu kohta "varma". Toinen vaihtoehto olisi ollut "arvioitu". Myös viimeinen kotikunta on mainittu.

Sen jälkeen tulee kohta Kuolinsyyt. Kohdat Välitön kuolinsyy ja Välivaiheen kuolinsyyt sekä Muut kuolemaan myötävaikuttaneet merkittävät sairaudet, vammat ja tilat on jätetty täyttämättä.

Kohdassa Peruskuolemansyy lukee: Syykoodi: G30 Alzheimerin tauti.

Tiedättekin jo, että omaisellani EI ollut Alzheimerin tauti, tai jos oli, se ei ollut hänen pisimmälle edennyt sairautensa. Hänen aivokuvistaan näkyi, että hänellä on vaskulaarinen muistisairaus. Alzheimerin taudille tyypillisiä amyloidiplakkeja ei esimerkiksi ollut käytännössä ollenkaan näkyvissä, kun taas aivojen artrofia oli runsasta. Neurologian erikoislälääkäri piti aikanaan tärkeänä, että kaikki hoitohenkilökunta tietää oikean diagnoosin. Ja kyllä se omaiseni sairauskertomukseen merkittiinkin. Virallisissa papereissa silti aina vain kummitteli ensimmäinen, väärä diagnoosi.

Eihän sillä omaiselleni mitään merkitystä tietenkään ollut. Mutta vääristäähän väärä kuolinsyy tilastoja. Terveydenhoitojärjestelmämme ei vastakaan opi erottamaan muistisairauksia toisistaan, kun väärät diagnoosit hämärtävät tilannetta.

Omaisellani oli täysin tyypilliset vaskulaarisen muistisairauden oireet, mutta niitä ei tunnistettu perusterveydenhuollossa eikä erikoissairaanhoidossa. Ne tunnistettiin vasta yksityisellä terveysasemalla, jonne raahasin omaiseni, kun kukaan muu ei tuntunut olevan hänen hoidostaan kiinnostunut.

Alzheimer-kuolemien tilastoon tuli jälleen yksi turha luku.

Kuolemanluokaksi on merkitty Tauti. Muita vaihtoehtoja olisivat olleet Ammattitauti, Tapaturma, Lääketieteellinen hoito tai tutkimustoimenpide, Itsemurha, Henkirikos, Sota ja Epäselvä. Jos kyseessä ei olisi ollut tauti, olisi pitänyt antaa poliisille ilmoittamisen päivämäärä.

Kuolinpaikkana on mainittu Terveydenhuollon palveluyksikkö.

Lisäksi todistuksessa lukee muun muassa: "Dementia tasaisesti edennyt. Toukokuusta alkaen syöminen ja lääkkeenotto tullut vaikeammaksi, yleistila heikentynyt. Kokonaistilanne huomioon ottaen tehty saattohoitopäätös 20.5.2014. Todettu rauhallinen exitus 1.6.

Lopuksi todetaan kuolemansyyn selvittämistapa: Lääketieteellinen kuolemansyyn selvitys, ei ruumiinavausta.

--

Oma tilanne:


Unohdin jälleen tänään työlasit kotiin työpöydälle, vaikka varta vasten laitoin ne koteloon. Käsi ei sitten kuitenkaan vienyt niitä laukkuun asti.

Kyykytys kunniassa

4
| tiistai 2. syyskuuta 2014
Nordea Henkivakuutus Suomessa on yhä kekkosenaikainen kyykytysmentaliteetti kunniassaan päätellen siitä, miten he kohtelevat korvauksenhakijaa. On myönnettävä, että vastaavaan syyllistyvät kokemukseni mukaan muutkin vakuutusyhtiöt, mutta tuorein kokemus on nyt tosiaan Nordeasta.

Omaisellani oli kyseisessä yhtiössä pieni säästöhenkivakuutus, jonka edunsaajiksi hän oli merkinnyt "omaiset". Aika pian omaiseni kuoleman jälkeen henkivakuutusyhtiö lähestyi minua kirjeellä, joka sisälsi "ilmoituksen vakuutuskorvauksesta",  yhden korvaushakemuslomakkeen, "Edunsaajamääräykset ja korvauksen hakemiseen tarvittavat liitteet" -nimisen paperin sekä kahtia taitetun kirjearkin kokoisen kirjekuoren, jonka postimaksun Nordea Henkivakuutus maksaa.

Lomake näytti jo alun perin minusta hankalalta, mutta päätin unohtaa sen, kunnes tärkein eli perunkirjoitus olisi tehty. Perunkirjoituksen jälkeisenä päivänä tartuin lomakkeeseen. Sen alalaidassa luki: "Tämä lomake voidaan postittaa yllä olevaan osoitteeseen ilman postimerkkiä.".

- Kiva juttu, ajattelin. Siispä ei muuta kuin kynä suihkimaan ja lomake postiin.

Ensin lomakkeeseen tuli Perustiedot: vakuutetun nimi, henkilötunnus ja vakuutusnumero. Niistä selviydyin näppärästi.

Sen jälkeen tuli osio Edunsaajan tiedot. Sihen piti merkitä edunsaajan nimi, henkilötunnus, jakeluosoite sekä edunsaajan ja vakuutetun välinen sukulaisuussuhde (lähisukulainen, aviopuoliso, ei lähisukulainen).

Jo tässä meni sormi suuhun. Kun edunsaajina ovat "omaiset", se tarkoittaa mukana olleen ohjeen mukaan sitä, että  "perilliset" saavat vakuutuskorvauksen, mikäli aviopuoliso ei ole elossa. Miksi vakuutusyhtiö lähetti vain yhden lomakkeen, jossa oli tila vain yhden edunsaajan tiedoille? Oliko tarkoitus, että korvaus haetaan ja maksetaan vain yhdelle edunsaajista? Vai onko Suomessa yleistäkin, että edesmenneellä on vain yksi ainoa omainen?

Asianajajamme käsitys oli, ettei vakuutusyhtiö todellakaan suostuisi maksamaan korvausta vain yhdelle perilliselle, kun kerran toinenkin on olemassa. Korvaus maksettaisiin ilman muuta heille puoliksi eikä asiassa olisi neuvottelunvaraa.

Päätin, että kirjoitan toisen edunsaajan tiedot kohtaan Viesti korvauskäsittelijälle. Mutkun tällä toisella edunsaajalla ei ole suomalaista henkilötunnusta. Mitä tietoja sen sijasta pitäisi antaa vai tarvitaanko mitään? Jääkö korvaus tämän takia maksamatta? Nyt oli jo kaksi sormea suussa.

Sitten tuli kohta Korvauksen tiedot. Korvaus maksetaan tilille (Pankkitilin numero) oli päällisin puolin helppo nakki. Paitsi että kun pyysin ulkomailla asuvalta perilliseltä pankkitilin numeroa, siinä oli viisi riviä erilaisia nimiä ja koodeja ja kaksi numeroa, jotka molemmat olivat tulkittavissa pankkitilin numeroiksi. Liian vaikeaa! Onneksi muistin, että hänellä on pankkitili myös Suomessa. Puolisoni soitti hänelle ja sai tilin numeron.

Mutta sitten: IBAN- ja SWIFT-koodit. Eikö Nordea Henkivakuutus Suomessa todella ole minua ammattitaitoisempaa henkilökuntaa, joka osaisi googlata nämä koodit tai kaivella ne vaikkapa perimätietona kulkevasta koodilistastaan? Miksi MINUN pitäisi ne tietää? Toisen edunsaajan pankin koodin löysin omasta verkkopankistani, koska tilimme on samassa pankissa. Mutta toisen edunsaajan pankin verkkosivuilta ei löytynyt noita koodeja. Ei niissä ollut kuin pankin osoite ja puhelinnumero. Ovatko koodit niin tarkoin varjeltu salaisuus, ettei niitä voida antaa kaiken kansan käyttöön? Joudun ilmeisesti soittamaan pankkiin varmistaakseni koodin. Googlaus tuotti nimittäin eri tuloksen kuin minkä sain tilin omistajalta puhelimitse. Kumpi mahtaa olla oikea? Kolmas sormi meni suuhun.

Ja sitä en tosiaan tajua, miksi noita koodeja kysellään vakuutuskorvaushakemuksessa. Jos niitä johonkin tarvitaan, kummastelen, ettei niiden tunteminen kuulu vakuutusvirkailijoiden toimenkuvaan.

Seuraavaksi täytettävät kohdat ovat  Nordean konttorin numero ja nimi sekä Konttorin yhteyshenkilö ja puhelin. MITÄH! Omaisellani on tili Nordean konttorissa ja hänellä oli siellä yhteyshenkilökin, kunnes tämä jäi eläkkeelle. Näitäkö tietoja tarkoitetaan? Vai olettaako Nordea Henkivakuutus Suomi todella, että kaikilla Suomen kansalaisilla ja osalla muidenkin maiden kansalaisista on oma Nordean konttori, jonka "numeron" he tietävät?  Minkä hiton numeron! Ja oma yhteyshenkilö, jonkinlainen kotiryssä! Tai -svedu.

Nyt näin jo punaista. Ja suussa oli neljä sormea.

Sen jälkeen tulivatkin enää Allekirjoitukset. Tilaa niille oli reilusti, ehkäpä siksi, että kohdassa luki myös: (alaikäisen osalta molemmat huoltajat). No hyvä, ajattelin, tämä todistaa myös sen, että lomake on kuin onkin tarkoitettu kaikkien hakijoiden yhteiseen käyttöön. Pyysin paikalla olevaa perillistä kirjoittamaan nimensä niin, että myös toinen allekirjoitus mahtuisi.

Lopussa kerrottiin Korvaushakemuksessa yleensä tarvittavat liitteet: Vakuutetun sukuselvitys (katkeamaton virkatodistusketju 15 v iästä alkaen), Virkatodistus.

Kenen virkatodistus tähän halutaan? Kuolleen omaisemme? Yhden edunsaajan? Kaikkien edunsaajien? Nyt oli suussa jo koko nyrkki.

Tämä pieni, sievä lomake tyrmäsi minut täysin.

Niinpä marssin lannistuneena pankin neuvontatiskille ja pyysin apua. Miksen osaa täyttää tätä? Missä vika?

Selvisihän se, ainakin osittain.

1) Korvaushakemus pitää täyttää jokaista edunsaajaa varten erikseen. Sitä vain ei sanottu missään minulle tulleessa materiaalissa. Eikä mukana tosiaan ollut kuin yksi lomake.

2) Hakemuslomake oli vanhentunut. Pankissa minulle tulostettiin kolme kappaletta uusittua lomaketta, joka olikin hieman selvempi.

Uudessa lomakkeessa ei enää mainittu Nordean konttoria eikä vaadittu virkatodistusta. Sen sijaan kerrottiin, että liitteeksi (yhdet asiakirjat vakuutusta kohti) tarvittiin sukuselvityksen lisäksi kuolinsyytodistus ja kopio henkilöllisyyden tunnistusasiakirjasta.

Virkailija neuvoi, että ulkomailla asuvan kannattaa ottaa kopio passinsa nimiösivusta ja lähettää se. Minä voisin lähettää hakemuslomakkeen hänelle skannattuna, mutta hänen pitäisi tulostaa se, täyttää ja allekirjoittaa ja lähettää alkuperäinen, allekirjoitettu lomake minulle liitettäväksi toisen hakemuslomakkeen kanssa samaan kuoreen.

Lisäksi ohjeissa luki, että korvaushakemuksen liitteeksi tarvitaan kopio tiliotteesta, josta ilmenee edunsajan omistusoikeus pankkitiliin, jolle korvaus maksetaan. Joku voisi luulla, että tämä tarkoittaa pankilta pyydettävää todistusta tilin omistuksesta. Toivottavasti näin ei ole, vaan kopio normaalista tiliotteesta riittää. Siinä ei ole kuin yksi pulma: ulkomailla asuvalla edunsaajalla ei kuulemma ole yhtään tiliotetta eikä hän pysty sieltä käyttämään nettipankka, josta tiliotteet normaalisti tulostetaan. Nähtäväksi jää, miten tämä ratkaistaan. Ja tarvitaankohan tiliotetta oikeasti? En muistanut kysyä tätä pankissa käydessäni.

Mutta sitten vielä se kuolinsyytodistus. Eihän meillä sellaista ole! Sitä ei normaalisti tarvita mihinkään, kun ihmisen kuolema voidaan tarvittaessa todistaa maistraatista saatavalla virkatodistuksella. Ei auttanut muu kuin ottaa yhteyttä omaiseni hoitolaitoksen esimieheen ja kysyä, kirjoittiko omaiseni lääkäri kuolinsyytodistuksen ja jos kirjoitti, voisinko saada sen. Ja jos ei kirjoittanut, voisiko hän kirjoittaa sen jälkikäteen? Tähänkin tarvittiin kaksi sähköpostia, koska kävi ilmi, että henkilö on pitkällä lomalla ja hänellä on sijainen. En ole saanut laitoksesta vielä vastausta eli en tiedä, onko kuolinsyytodistus mahdollista vielä saada. Eiköhän.

Sekin kyllä hieman ihmetyttää, että miten nämä kaikki paperit (2 hakemuslomaketta, 2 kopiota passin nimisivusta, 2 kopiota tiliotteesta, kuolinsyytodistus, todistus yhden perijän perinnöstäluopumisesta sekä monisivuinen sukuselvitys) saadaan mahtumaan pienenpieneen kirjekuoreen.

Puolisoni arvelee, että korvauksen hakeminen on tehty tahallaan niin vaikeaksi, että vähintään neljännes hakijoista luopuu puuhasta ja antaa olla. Näin vakuutusyhtiö käärii ilmaista rahaa. Se olisi kyllä törkeää ottaen huomioon, että säästöhenkivakuutus ei edes ole alunperin vakuutusyhtiön rahaa. Se on omaiseni ihan itse säästämää ja vakuutusyhtiöön tallettamaa rahaa, joka yhtiön pitäisi nyt vain maksaa meille takaisin.
 

--

Oma tilanne:


Ei mitään vakavaa.
 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine