Keblinger

Keblinger

Miten kuolema muuttaa elävää

| perjantai 21. marraskuuta 2014


Läheisen kuolema muuttaa usein niitä, jotka jäävät eloon. Niin olen kuullut ja havainnoinutkin. Monet alkavat pohtia loppuelämänsä tarkoitusta. Jotkut valaistuvat, toiset masentuvat. Yhdet kivettyvät, eräät pehmenevät. Itse osaan sanoa varsin tarkasti, miten dementin omaiseni poismeno muutti minua.

Muutos on aika tarkkaan kahdeksan kiloa.

Kuihtumisen ja kuoleman edessä ei mikään tuntunut yhtä turhalta kuin omien syömisten, juomisten ja painamisten vartiointi. Olin yli viiden vuoden ajan käynyt säännöllisesti vaa'alla ja pitänyt melkein koko ajan ruokapäiväkirjaa netissä. Nyt lopetin ruokailun rajoittamisen ja tarkkailun kokonaan.

Se oli hedonismin voitto kurinalaisuudesta. 

Ja tänään sitten lasissa on aitoa samppanjaa sen kunniaksi, että perillisten varat ovat poissa minun vastuultani. Olo on kevyt ja kupliva.

Ihan helpoin ei tämä viimeinenkään vaihe ollut. Yhdysvaltalaisen pankkitilin tiedoissa oli 13 riviä. Pankkitoimihenkilön piti pyytää pääkonttorin ulkomaanosastolta asti apua, että oikeat numerot ja tunnukset osattiin näppäillä oikeisiin kohtiin. Ensi viikolla selviää, onko perintö osannut perille.

Nyt on jäljellä enää verotuspäätösten odottelua ja verojen maksua. Sen pitäisi olla helppoa.

--

Oma tilanne:

Unohdin puhelimen kotiin aamulla, mutta huomasin puutteen niin nopeasti, että ehdin palata takaisin.

3 kommenttia:

{ Marjatta } at: 26. marraskuuta 2014 klo 11.10 kirjoitti...

Täysin ansaittu shampanjalasillinen!! Lasikin näyttää kovin kauniilta, mitä nyt hiukan jalan perusteella pystyy päättelemään. Melkoinen urakka on siis päätöksessä. Opintomatka monella tavalla ja kaiken lisäksi vielä tuloksekas laihdutuskuuri. Kiitos, että olet jakanut tarinan. Ja kyllä, läheisen ihmisen kuolema muuttaa meitä monella tavalla. Fyysisesti ja vielä enemmän psyykkisesti. Nyt joulua kohti. Huojentunutta joulun odotusta.

{ Maija } at: 26. marraskuuta 2014 klo 19.00 kirjoitti...

Lihotuskuuri se oli! Painoni nousi kahdeksan kiloa muutamassa kuukaudessa, eikä vieläkään osoita laskusuunnan merkkejä :)

{ Marjatta } at: 27. marraskuuta 2014 klo 9.37 kirjoitti...

Hups! Sorry! Niinkö se olikin? No, eiköhän se siitä, kun elo taas normalisoituu.

Lähetä kommentti

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine