Keblinger

Keblinger

Viimeinen veroilmoitus

| sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
Edesmenneen omaiseni perikunnalle osoitettu, esitäytetty veroilmoituslomake tuli pari viikkoa sitten. Ei suinkaan minulle, vaikka lähetin viime syksynä veroviranomaisille "Valtakirja jakamattoman kuolinpesän veroasioiden hoitamista varten" -nimisen lomakkeen, jossa oli ruksattu kohta "Valtuutus on voimassa toistaiseksi. Valtuutettu voi hoitaa kaikkia kuolinpesän verotusasioita... Valtuutettu merkitään kuolinpesän asiainhoitajaksi Verohallinnon asiakasrekisteriin."

Minne lie ovat hukanneet tuon valtakirjan. No, kohta he saavat sen uudestaan, kun lähetän kopion siitä veroilmoituksen mukana.

Esitäytetty veroilmoituslomake meni Suomessa asuvalle perilliselle, joka postitti sen minulle. Tänään kävin sen kimppuun. Oman veroilmoitukseni olen tehnyt jo useita kertoja  (ainakin kaksi!) verkossa, mutta siten voi hoitaa vain omat asiansa, ei toisten. Painetussa lomakkeessakin sanotaan allekirjoituksen vieressä, että  "Asianhoitajana toimiminen edellyttää valtakirjaa." Saamansa pitää.

Perillinen tarkisti tietenkin heti, saako perikunta veronpalautusta, ja riemuitsi myönteisestä vastauksesta. Reilut 30 euroa olisi tulossa, ja pankkiin veroja varten säilötyt varat säästyisivät. Mutta ilo oli ennenaikainen, sillä verottaja ei ollut ottanut millään tavalla huomioon omaisemme ulkomaaneläkkeitä, jotka muodostivat noin kolmasosan hänen kaikista tuloistaan. Näitä ei ollut vielä verotettu ollenkaan, koska jostakin syystä omaisellemme ei lähetetty viime vuodeksi lainkaan ennakkoverolippuja. Yleensä hän on maksanut ennakkoveroja pitkin vuotta ja sitten tosiaan saanut muutaman kympin takaisin.

Koska sekä kansainvälisen järjestön että Ruotsin Försäkrinskassanin maksamat summat vaihtelivat kuukaudesta toiseen, ne piti poimia veroilmoitusta varten jokainen erikseen tiliotteista.

Tuttua puuhaa, joten tuumasta toimeen. Paperitöitä oli kuitenkin viime vuonna niin paljon, etten ollut arkistoinissa aivan täsmällinen. Tiliotekansiosta puuttuivat parin kuukauden tiliotteet keväältä. Kävin myös perunkirjoituspaperit läpi, ja löysinkin kaiken tarvittavan paitsi yhtä tietoa. Sain sen nopeasti verkkopankin kautta. Olisin luultavasti päässyt helpommalla, jos olisin alun perinkin poiminut kaikki tiedot sieltä enkä olisi lainkaan lähtenyt selaamaan mappeja. Mutta pieni haahuilu papereiden maailmassa jotenkin tuntui kuuluvan asiaan.

Nyt ilmoittamistani eläketuloista kertynee muutama satanen jälkiveroa, joka tulee maksuun ensi syksynä.

Veroilmoituslomakkeen erittelyosassa pyydettiin lisäksi "selvittämään voitot ja tappiot seuraavista arvopaperitapahtumista" täyttämällä lomake 9A. Selvitettävää olisi 68 arvopaperikaupan myyntitapahtuman verran.

68 kuulosti tosi paljolta, minähän myin lokakuussa perikunnan puolesta vain kahdet osakkeet ja yhdet rahasto-osuudet. Papereita selatessa selvisi, että rahasto-osuuksien myynti oli syystä tai toisesta kirjattu 66 eri kaupaksi.

Lomakkeessa 9A ei sinänsä ole mitään vaikeaa eikä epäselvää. Hankalaksi asian tekee se, että lomakkeessa olisi pitänyt kertoa, milloin mikäkin omaisuuden laji oli hankittu ja mikä sen hankintahinta oli. Tästä minulla ei ole mitään hajua. Vanhin apeksieni taloutta koskeva paperi, joka on hallussani, on vuodelta 1999, ja silloin nuo omaisuuden lajit olivat jo olemassa. Puolisoni arveli, että osakkeet oli ostettu 1970-luvun alkuvuosina. Mutta entä rahasto-osuudet? Minulla on se käsitys, että omaisemme kartutti rahasto-osuuksiaan ihan viime vuosiin asti. Miten tämä merkittäisiin lomakkeeseen?

Yleensä koen tällaisen haasteena ja nautin penkomisesta, mutta nyt ei yhtään napannut. Kun en verohallinnon enkä Veronmaksajien keskusliiton sivuilta nopeasti löytänyt ohjetta tilanteen ratkaisemiseksi, päätin edetä maalaisjärjellä. En lähtenyt penkomaan papereista tarkempaa tietoa rahasto-osuuksista, vaan merkitsin osuuksien myynnin täsmälleen samoin kuin osakkeidenkin. Kerroin lisätiedoissa, ettei perikunnalla ole tietoa omaisuuden hankinnan ajankohdasta eikä hankintahinnasta. Mainitsin, että ainakin osakkeet oli luultavasti hankittu 1970-luvulla. Saadun myyntivoiton laskin 40 prosentin hankintameno-olettaman mukaisesti, koska kerran oikeat hankintamenot eivät olleet tiedossa.

Jos näin lasketusta luovutusvoitosta menee normaali 30 prosentin vero, perikunnan tilille jätetyt varat riittänevät niukin naukin sen maksamiseen. Mikä perintöveroissa säästettiin, maksetaan nyt siis tässä yhteydessä. Olin kai jotenkin toivonut, ettei näistä myynneistä perittäisi veroa ollenkaan, mutta hölmö toivehan tuo oli. Paitsi jos...

Tähän asti appeni ja anoppini verotus on ollut erillistä. Molemmille on tullut omat veroilmoituslomakkeet, ja esimerkiksi asuntokauppojen yhteydessä tehtiin luovutusvoittoveropäätös molemmille erikseen. Tänä vuonna apen perikunnalle ei ole tullut enää ollenkaan veroilmoituslomaketta, ellei se sitten ole mennyt johonkin entiseen osoitteeseen tai tule myöhemmin perillisille.

Nyt on mielenkiintoista nähdä, miten verottaja kohtelee kuolinpesiä. Nuo osakkeet ja rahasto-osuudethan kuuluivat kahteen jakamattomaan kuolinpesään, eli periaatteessa puolet niistä kuului apen kuolinpesään ja vain puolet dementin omaiseni eli anoppini kuolinpesään, jota tämä veroilmoitus koskee. 

Tällä on merkitystä sikäli, että appeni kuolinpesän verotus vuodelta 2013 ratkaistiin siten, että apen perikunnalle merkittiin asuntokaupoista johtuvaa luovutustappiota melkein 4 000 euroa. Tämän tappion voi käyttää viiden vuoden aikana siten, että se kuittaa kuolinpesän pääomatuloista maksettavia veroja. Nythän on juuri tällainen tilanne: kuolinpesälle tuli osakkeiden myynnistä pääomatuloja, jotka on tarkoitus verottaa.

Luulen kyllä, että tämä ei toteudu, koska perintöveropapereista selviää, että kaikki omistukset on merkitty viimeksi elossa olleen omaisuudeksi sataprosenttisesti. Näin siis ainakin, kun perintöveroa on määrätty.

No, pysyypä perikunta jännityksessä. Että tuleeko mätkyä vai joulurahaa.

--

Oma tilanne:


Olen ensi kertaa onnistunut unohtamaan saamani toimeksiannon kokonaan deadlinepäivään saakka. Kävi ilmi, että olin alun perin sanonut, etten ehdi tehdä sitä. Enkä kyllä olisi ehtinyt, vaikka olisin muistanutkin. Lopputuloksen kannalta on ihan sama, onko työ jäänyt tekemättä unohtamisen takia vai siksi, että töitä on liikaa. Aivoni varmaan vain suojelivat minua stressiltä, koska pyrin aina pitämään kaikki aikataulut, mahdottomatkin.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine