Keblinger

Keblinger

Kiitos ja näkemiin!

4
| perjantai 23. lokakuuta 2015
 
Sen pituinen se. Dementin omaiseni tarina on nyt kerrottu. Kiitos, kun elitte mukana!

Tämä ei tietenkään ollut kaikki omaisestani. Minulla on hallussani joukko päiväkirjoja ja kirjeitä, jotka todistavat, että hän eli täyden, vivahteikkaan ja jännittävänkin elämän. Hän koki monenlaista, mitä ei enää ole mahdollista kokea. Olisi ihanaa joskus toimittaa siitä aineistosta jotakin, mutta sen aika ei ole ainakaan lähitulevaisuudesssa.

Nyt on oman tarinani vuoro. Virittelen jo seuraavaa blogiani et-lehden lukijablogien joukossa. Aihe on osittain sama, vanheneminen, mutta käsittelytapa sekä henkilökohtaisempi että yleisempi kuin täällä. Blogin nimi on Tietyssä iässä ja se löytyy täältä:

http://www.etlehti.fi/blogit/tietyssa_iassa

Tervetuloa lukemaan.

Dementin omaisella on edelleen noin 50 kävijää päivässä. Tiedän, mitä blogista tullaan hakemaan, ja tulen kirjoittamaan sen tärkeimmistä asia-aiheista myös uudessa osoitteessa.

Et-lehden sivuilla blogini on oikeassa ympäristössä. Kiinnostuneet luultavasti löytävät sen sieltä helpommin kuin tämän yksittäisen blogin. Pystyisin ehkä saavuttamaan saman näkyvyyden itsekin, mutta se olisi vähintään osapäivätyö. Minulla on jo kokopäivätyö, ja haluan pitää bloggaamisen harrastuksena.

Tämä blogini ei ole tuottanut minulle senttiäkään, eikä Et-lehtikään maksa minulle blogista. Tuotan siis heille ilmaiseksi sisältöä, johon he pyrkivät myymään mainoksia rahalla. Jos olisin esimerkiksi juuri saanut lehtitalosta potkut, pitäisin sitä riistona, mutta nykyisessä tilanteessani ajattelen toisin. Se on hyvä ratkaisu, joka avaa ovia enemmän kuin sulkee niitä.

--

Oma tilanne:

Muistini on mielestäni hieman parantunut, kun pääsin eroon hermokipulääkkeistä. Toisaalta rima on jo sopivasti madaltunut, enkä enää kiinnitä asiaan yhtä suurta huomiota kuin ennen. On ihan normaalia kaataa vesi teekannuun ilman teepusseja. Onhan? Kunhan ei juo pelkkää vettä ja luule sitä teeksi.


Kuolinpesän lakkauttaminen

2
| torstai 15. lokakuuta 2015
Dementin omaiseni viime vuoden verotus valmistui pari viikkoa sitten. Kuten vähän uumoilinkin, kuolinpesä sai lisäveroa sekä alkuvuoden 2014 ulkomaaneläkkeiden perusteella että jakamattoman perikunnan laskuun tekemieni osakekauppojen perusteella. Onneksi tilille jätetyt rahat kuitenkin riittivät! Perillisille jäi jaettavaksi vielä muutama satanen nokkaa kohti. Ihan hyvin arvioitu mielestäni, kun liikkuvia osia oli sentään aika monta.

Omaiseni tilin lopettaminen onnistui puhelinsoitolla pankin yleiseen palvelunumeroon, vaikka olin varautunut käymään konttorissa ja soitin alun perin vain varatakseni ajan. Olin tyhjentänyt tilin jo valmiiksi.

Lopetin samalla myös pankissa olleen oman tilini, jonka ainoa tarkoitus oli ollut oikeuttaa minut verkkopankkitunnuksiin. Maksoin palvelumaksujen muodossa reilun euron kuussa siitä, että sain hoitaa omaiseni raha-asioita, mutta mitäpä tuosta. Ei siitä hirveitä ehtinyt kertyä edes viiden vuoden aikana.

Sitten olikin jäljellä enää kuolinpesien lakkauttaminen. Vero.fi-sivuilla ei ollut siitä tarpeeksi selviä ohjeita, joten soitin palvelunumeroon. Sieltä kerrottiin, että lakkauttamisen voi tehdä joko käymällä verotomistossa tai lähettämällä vaadittava perinnönjakokirja oman alueen verovirastoon. Mukaan kehotettiin laittamaan saate, jossa pyydetään kuolinpesien lakkauttamista. Niinpä väsäsin tällaisen kirjeen:



xxxxx:n Verotoimisto                                                    päivämäärä ja paikka
PL xxx
xxxxx Paikkakunta

Asia: kuolinpesien lakkauttaminen

                      Arvoisa vastaanottaja,

Pyydän, että hoidossani olevat Matti Virtasen  (henkilötunnus) ja Mirja Virtasen (henkilötunnus) kuolinpesät lakkautetaan. Liitän oheen xx xx.xxxx. allekirjoitetun perinnönjakosopimuksen. 

Mirja Virtasen viimeiset verot on maksettu ja jäljelle jääneet varat tilitetty osakkaille sopimuksen mukaisesti. Muilta osin perinnönjakosopimus toteutettiin jo vuonna 2014.
                            
                      Ystävällisin terveisin

                      Maija Virtanen
                      Osoite
                      Puhelinnumero

Tämän  pitäisi riittää. Mitään ilmoitusta kuolinpesien lakkauttamisesta ei kuulemma tule. Sen näkee sitten siitä, ettei ensi keväänä tule enää esitäytettyjä veroilmoituksia.

Paitsi tietysti, jos Verohallinto lähettä lomakkeet jälleen maatakiertävälle radalle, josta ne tulevat minulle joskus kesällä.

--

Oma tilanne:


Tänään yritin mennä alaspäin rullaportaita, jotka nousivatkin ylöspäin. Olin siis unohtanut, miten päin portaat olivat. Mutta ei se mitään: uusien teknisten vimpainten käyttäminen on paljon isompi koetinkivi, ja minä käytin pakettiautomaattia ihan sujuvasti, vaikka olin ensikertalainen.

Ei olisi pitänyt olla mahdollista

0
| maanantai 12. lokakuuta 2015
En ole viitsinyt pitkään aikaan hoitaa mitään kuolinpesän asioita, kun ei ole ollut ihan pakko.

Tänään kuitenkin soitin Verohallinnon palvelunumeroon ja kyselin, miksi dementin omaiseni veropäätös vuodelta 2014 ei tullut minun osoitteeseeni, vaan toiselle kuolinpesän osakkaista.

"Annas kun minä katson. Kertoisitko omaisesi henkilötunnuksen? Ja mikä onkaan osoitteesi", ystävällinen virkailija aloitti.

Hetken kuluttua hän kertoi, että kuolinpesän osoitteeksi oli aivan oikein merkitty minun osoitteeni. Osoitemerkintä oli tehty viime syksynä. Tämä täsmää, sillä lähetin osakkaiden allekirjoittaman valtakirjan samassa kuoressa perunkirjoituspapereiden kanssa perintöverotusta varten.

Ja siitä huolimatta sekä esitäytetty veroilmoitus että verotuspäätös oli lähetetty eri osoitteeseen. "Siinä on varmaan vahingossa jäänyt osoite vaihtamatta", virkailija yritti. Mutta kun omaiseni osoite ei koskaan ole ollut c/o kuolinpesän osakas. Ei se osoite ole voinut jäädä vaihtamatta, vaan se on nimenomaan vaihdettu. Joku inhimillinen olento sen on tehnyt, mutta kuka, milloin ja miksi? Ja millä perusteella se joku valitsi pesän osakkaista nimenomaan tämän yhden eikä sitä toista?

Se jäi selvittämättä, kun siirryin kysymään toisesta kuolinpesästä, jonka veropapereiden seikkailusta kirjoitin keväällä. Esitäytetty veroilmoitushan oli lähetetty osoitteeseen, joka vainajalla oli ollut noin 15 vuotta sitten. Noiden 15 vuoden aikana hänen kuolinpesänsä osoite oli vaihtunut kahdesti, viimeisellä kerralla minun luokseni.

"Kyllä tämänkin kuolinpesän osoite on sinun luonasi. Ei olisi pitänyt olla mahdollista, että esitäytetyt lomakkeet olisi lähetetty muualle", virkailija totesi.

Ei olisi pitänyt olla mahdollista, mutta olipa vain. Ja jostakin oli vielä löytynyt tuo ikivanha osoitekin.

"Kyllä tässä on nyt jokin virhe tapahtunut meidän päässä", naisääni myönsi.

Nähtävästi oli niin, että heti, kun tieto omaiseni kuolemasta oli saavuttanut Verohallinnon, siellä oli merkitty molemmille kuolinpesille uusi osoite - siihen astihan postit olivat tulleet minulle. Dementin omaiseni kuolinpesän osoitteeksi oli arvottu toinen perijöistä, mutta minkä takia edesmenneen appeni osoitetta ei vaihdettu tuohon samaan osoitteeseen, jää ikuiseksi arvoitukseksi. Samoin kuin sekin, miksei valtakirjan myötä tehty osoitteenmuutos päivittynyt verolomakkeiden lähetysosoitteeksi.

--

Oma tilanne:

Muistini on rapautunut tasatahtia fyysisen kunnon kanssa, joten siitä ei ole enää paljon jäljellä. Olen pakon edessä lakannut olemasta ikuinen 35-vuotias, ja minusta on tullut ihan tavallinen, ylipainoinen ja hajamielinen ämmä.


 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine